Slipknot + Suicidal Tendencies
Hartwall Arena, Helsinki 18.1. 2016
Slipknot on perin tuttu näky näillä leveysasteilla, sillä edellisestä vierailusta on hädin tuskin kulunut vuottakaaan, kun uutta keikkaa jo pukkaa. Viimeksi Iowan lahja metallimaailmalle heitti varsin viihdyttävän keikan vanhassa jäähallissa. Tällä kertaa keikkapaikaksi oli valikoitunut Hartwall-areena. Kaiken kaikkiaan 6000 henkeä oli raahautunut paikalle todistamaan Corey Taylorin ja kumppaneiden edesottamuksia.
Lämppärin rooliin oli pestattu varsin yllättävä nimi, sillä yleensä vanhemman koulukunnan bändejä ei juuri nähdä uudemman sukupolven bändien keikkojen avaajina. Suicidal Tendencies olikin hieman yllättävä nimi Slipknotin lämppäriksi, sillä näillä kahdella yhtyeellä lienee pitkälti eri kannattajakunta.
Mike Muir ei paljoa nöyristellyt tai ihmetellyt lämppärin roolia, vaan Suikkarit painoivat menemään täydellä temmolla 45 minuutin slottinsa läpi. Sen sijaan yleisö tuntui ihmettelevän suikkareita ja Muirin filosofisia höpinöitä, sillä jengi tuppasi lähinnä seisomaan kädet taskussa. Melkoisen maanittelun jälkeen kehkeytyi yleisön sekaan pienimuotoinen pitti. Suicidal Tendencies heitti varsin perusetin, jossa oli liuta ns. tunnettuja klassikkopiisejä. You Can’t Bring Me Down tai Possessed to Skate eivät kuitenkaan saaneet suomalaista yleisöä kunnolla syttymään. Vaikka bändi veti oikein hyvän setin, ei se saavuttanut samanlaista kiihkoa ja eläimellistä menoa kuin esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten Tuskassa, jolloin meininki oli varsin railakasta. Toivottavasti Suikkarit palaavat omalle keikalleen, sillä niillä touhu on yleensä yltynyt hyvin villiksi.
Kun Suikkarit olivat saaneet settinsä vedettyä loppuun, lavan eteen vedettiin isot Slipknotin S-logolla varustetut verhot. Tämän aikana lava laitettiin valmiiksi Iowan poikia varten. Aloitusintroksi oli valittu Corey Taylorin fanittaman David Bowien piisi. Vähitellen intro muuttui Be Prepared For Hell -hymniin ja samalla verhot vedettiin sivuun. Tästä alkoi lähestulkoon parituntinen Slipknot-sirkus. Keikka oli melkoista ilotulitusta, sillä bändi latasi heti alusta lähtien sellaisen spektaakkelin, että yleisö oli täysin lyöty. Visuaaliseen puoleen oli jälleen kerran panostettu kunnolla. Taustakankaalle heijastettiin sekopäisiä ja psykedelisia kuvia sekä videopätkiä, ja välillä näytettiin otoksia bändin videoista.
Vuoden takaisesta keikasta settilista oli muuttunut melkoisesti. Erityisesti Slipknot-levyn materiaali oli saanut yllättävän paljon tilaa, varsinkin keikan alkupuolella. Ei ollut mikään yllätys, että yleisö intoutui järjestämään kunnon kuntopiirijuoksentelun. Tietenkin Corey Taylor on melkoinen showmies, sillä hän hallitsee jo pelkällä olemuksellaan yleisöä, joka meni Spit It Outissa kyykkyyn ja ponkaisi taas JumpDaFuckUp -huutojen myötä ylös permannolta.
Keikasta jäi puuttumaan ainoastaan jonkun Slipknotin kaverin sekoilu yleisön seassa. Edellisillä kerroilla joku herroista kun on lähestulkoon poikkeuksetta päätynyt yleisön joukkoon sähläämään. Tällä kertaa kaikki pysyivät visusti lavalla.
Slipknot on viimeisen päälle hiottu show- ja livebändi. Visuaaliset seikat ovat tarkoin suunniteltuja ja toteuttu näyttävästi. Yhtye on aina osannut tarjonnut näyttäviä ja suorastaan räjäyttäviä keikkoja vuosien varrella. Loppua ei näy, vaikka pari kaveria on pudonnut kyydistä pois.
Teksti ja kuvat: Arto Lehtinen
