Slayer, Anthrax, At the Gates, Lost Society – Hartwall Arena, Helsinki

index

Slayer, Anthrax, At the Gates & Lost Society

Hartwall Arena, Helsinki 7.12.2015

Noin 4000 thrash metalin fania oli saapunut todistamaan legendaaristen Slayerin ja Anthraxin yhteiskeikkaa Hartwallilla tuulisena maanatai-iltana. Bändit ovat vierailleet näillä leveysasteilla lukuisia kertoja. Anthrax kävi Suomessa ensimmäistä kertaa Oulun Kuusrockissa vuonna 1987, kun taas Slayerin ensivierailua jouduttiin odottamaan aina vuoteen 1998, joka tapahtui Nummirockissa Panteran kanssa. Tämän sortin kattaus näyttää paperilla varsinaiselta speed/thrash-ilottelulta, kun vielä mukana olivat At The Gates ja kotimaan Lost Society.

Lost Society sai kunnian aloittaa illan. Nelikko tunnetaan varsin sekopäisestä ja holttimasta kohkaamisesta ja kaahaamisesta lavoilla. Tälläkään kertaa Lost Society ei paljon pidättelyt vaan antoi palaa melkoisella sykkeellä. Kavereiden runttaus oli tiukkaa, mutta väliin vaihtui myös uusia piisejä kuten I am Antidote, joka poikkeaa muusta materiaalista huomattavasti groovemmalla otteella. Yleisö oli heti alusta lähtien hyvin mukana, ja bändin nokkamies piiskasi jengin keikan aikana vielä kovempaan menoon.

Lost Societyn jälkeen lauteille hyppäsi At The Gates. Tompan johdolla svenssonit tarjosivat aimo annoksen helmiä Slaughter of the Soulilta. Luonnollisesti SotS:n piisit olivat pääosassa illan setissä, ja olihan siellä mukaan ripoteltu uusimman levyn At War with Realityn piisejä muiden levyjen jäädessä täysin paitsioon.  At The Gates oli tikissä ja veti keikan varmalla otteella läpi. Ilman suurempia löpinöitä viisikko kaahasi setin läpi noin 40 minuutissa.

Kun pohjoismaalaiset lämppärit oli saatu roadattua pois lavalta, oli vuorossa legendaarinen Anthrax. Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että uusi levy All for Kings on tuloillaan. Setti päräytettiin käyntiin Caugh in a Moshilla ja jatkettiin vanhalla materiaalilla kuten Got the Time. Uutta materiaalia edustivat Fight ’Em till You Can’t ja In the End. Jottei koko homma olisi ollut pelkkää Anthraxia, niin väliin vedettiin S.O.D:n kuuluisa samanniminen hymni. Alun perin kiertueen loppupuolella rumpali Charlie Benanten olisi pitänyt palata tontilleen hoitamaan päivähommaansa, mutta näin ei käynyt. Sen sijaan pitkäaikainen tuuraaja John Dette hoiti hommansa todella tiukalla otteella. Mies on kuulunut Anthrax-kalustoon jo melkein parin vuoden ajan. Anthrax oli tikissä ja tämä lupaa hyvää, sillä bändi uhkasi Scottin johdolla tulevansa Suomeen ensi kesänä. Mutta minne…hmm?

Kun Anthrax oli saanut settinsä viimeisteltyä Among The Livingillä ja kiiteltyä yleisön, alkoi lavan valmistelu Slayeriä varten. Lavan ja yleisön väliin oli asetettu verho, johon heijastettiin Ranskan lipun trikolorit. Tämä oli selvä viittaus taannoisiin Pariisin tapahtumiin. Vaikka Slayer on käytännössä jo jatkoajalla, kuitenkin bändi jyrää edelleen varmalla otteella. Hannemanin paikan lunastaneen Exodus-kepittäjän Gary Holtin soitossa piilee tiukkuus, sillä onhan Holt armottoman kova thrash metalin ammattimies, joka on vuosikymmeniä soittanut ja luonut tiukkoja riffejä. Slayerillä on vielä vuosia jäljellä, mutta auttamatta viime vuodet ovat varmasti olleet kovimpia bändin historiassa. Tämä ei kuitenkaan Slayerin raivoa ja paahtoa himmennä. Tom Araya jaksaa edelleen pilke silmäkulmassa vitsailla yleisön kanssa. Ennen War Ensembleä hän piti puheen, jossa tiedusteli onko yleisö valmis, mutta lisäsi, onko yleisö valmistautunut siihen, että Pohjois- Eurooppa on osa isojen herrojen sotapeliä. Siitä lähti War Ensemble. Kokonaisuudessa setti oli hyvin laaja, sillä se käsitti piisejä aina ekalta levyltä viimeisimpään tuotokseen. Yleisö oli hyvin hengessä mukana: välillä huomasi pientä laantumista, mutta pian pitti kasvoi jälleen mukavan kokoiseksi.

Kaiken kaikkiaan hieno ilta ja hieno tapa päättää tämän vuoden keikkakalenteri Slayerillä ja Anthraxilla. On selvää, että vastaavia herkkuja on tulossa, sillä vanhan liiton bändit tuppaavat kiertelemään mukavasti kimpassa.

Arto Lehtinen