SLAVE’S MASK – Soak Kaos

kaos
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Osasto-A

Edellisestä Slave’s Mask julkaisusta on kulunut jo hieman pitempi tovi, sillä Faustian Electronics & Bruise Poetry julkaistiin vuonna 2006. Yhtyeen toinen täyspitkä, Soak Kaos, on uudistanut tyyliä melko paljon, itse asiassa jopa niin paljon, että allekirjoittaneen oli aivan pakko kuunnella debyytti ihan muistin virkistämiseksi ja varmistaa, että kyseessä on varmasti sama yhtye. Kyllähän se on, vaikka alkuun erot tuntuivatkin huomattavilta, mutta on miellyttävää huomata yhtyeen uskaltavan uudistavan ääntään, eikä tyytyä vain tekemään uutta samalta kuulostavaa levyä. Soak Kaos julkaistiin jo viime vuoden puolella, mutta sain arvostelukappaleen käsiini vasta jokin aika sitten, josta johtuen arvostelukin tulee näin hieman jälkijunassa.

Soak Kaos on huomattavasti orgaanisemman kuuloinen ja se on rauhallisempi niin nopeutensa kuin aggressiivisuuden suhteen  debyyttilevyyn verraten. Silti, liitoksien välistä tihkuvat samanlaiset energiat ovat havaittavissa, joskaan eivät  niin päällekäyvinä ja selvinä, kosketus on paljon hienovaraisempi. Elektroniset elementit ovat yhä läsnä, mutta niitä säestetään myös muilla instrumenteilla.Levyn tuotanto on hyvin selkeä ja äänimaailma kuulostaa hyvältä.

Jotkut kappaleista kuin Hail the Sun menisi helposti jonkun kauhuelokuvan musiikkiraidaksi melodioidensa ansiosta. Kaarnan ja sg.7:n vokaalit eroavat toisistaan hyvin tuoden vaihtelua, Kaarnan hoitaessa puhtaampia osuuksia ja sg.7:n vastuulle jäädessä aggressiivisempi ärjyntä.

“Suuri vika” jonka löysin levystä oli se, että avausraitana toimiva Soak Kaos on sellainen tajunnan räjäyttävä kappale, että loput levystä kerkeää pyöriä vielä hämmästyksestä toipuessa! Tämä ei nyt toki ole mikään oikea ongelma, mutta ainakin omalla kohdalla levyn korkein kohta on jo heti sen alussa. Jään odottamaan suurella mielenkiinnolla uusia julkaisuja, toivottavasti seuraavan kohdalla ei menisi aivan yhtä pitkään kuin tämän levyn ja debyytin välillä.

Aleksi Vaittinen