SHADOW OF THE TORTURER / GHOST OF WEM – split LP

SOTT - GOW LP
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Blind Date Records

Kovan luokan sludgelafkana tunnettu saksalainen Blind Date julkaisi huhtikuussa samanaikaisesti peräti kolme laadukasta levytystä. Yksi niistä on tämä mielenkiintoinen split kahden yhtä lailla raskaan tekijän kesken.

Juuri Euroopassakin kiertänyt seattlelainen brutaalia doomia työstävä Shadow of the Torturer tekee sen, mistä heidät on opittu tuntemaan. Koko puolen kattavaa lähes 17–minuuttista järkälettä ei voi haukkua miksikään menopalaksi, vaan asia on musiikkityylinsä huomioon ottaen tietenkin aivan päinvastoin. Sävellyksen alku on varsinaista tervanjuontia, äärimmäisen hidasta, tuskaista ja raskasta, eikä piina hellitä jatkossakaan. Tosin muutamien minuuuttien laahauksen jälkeen vauhti kasvaa hieman ja biisi alkaa rullata mallikkaasti. Vaikka tempo ei päätä huimaakaan, niin alkupuolen konttauksen jälkeen potku tuntuu todella jykevältä. Vaikka kappaleella mittaa riittääkin, niin pitkästyminen ei iske hetkeksikään. Yhtye tajuaa olla toistamatta itseään liian kauan, uusi kuvio alkaa juuri sopivalla hetkellä ja yhdistyy luontevasti kokonaisuuden osaksi. Erinomainen säveltyö ja voimannäyttö, johon verrattuna samaan aikaan ilmestynyt Dronestown LP tuntuu ainakin vielä tätä kirjoittaessani hieman vaisulta.

Ghost of Wem ei jää juuri pekkaa pahemmaksi, vaikka aluksi heidän osuutensa tuntuukin jäävän voimallisuudessa a-puolen varjoon. Tämä lievän epävarmuuden tunne koskee varsinkin laulajaa, mutta kun häntä tajuaa olla vertaamatta Shadow of the Torturerin vastaavaan, niin mies ei osoittaudu hassummaksi huutajaksi. Jotenkin vaan mielsin hänen ulosantinsa tylymmäksi LP:stä jääneiden muistikuvien perusteella. Mutta kaiken kaikkiaan saksalaisten esittämät kaksi primitiivistä sludgebiisiä voi laskea erittäin onnistuneiksi. Ensimmäinenkään ei ole luonnollisesti mikään popsiivu, mutta varsinkin levyn päättävä The Pilgrim iskee palleille kuin alasin. Kerta kaikkiaan hurmaavan raskasta jumitusta, ja muutenkin yhtye hallitsee täydellisesti kuulijoidensa hypnotisoinnin. Tarttuvan musiikin teho perustuu yksinkertaisuuteen, tiivistämiseen ja kiehtoviin yksityiskohtiin. Kun tapahtuu vähän, niin pienetkin muutokset tuottavat suuria elämyksiä. Niitä jäin kaipaamaan enemmänkin, eli toivottavasti yhtye on jo suunnittelemassa toista albumiaan.

German sludge label Blind Date Records is known of their high quality products, and in April they released three powerful LP’s at the same time. This interesting split album is one of those.

Brutal doom band Shadow of the Torturer comes from Seattle and the trio has recently toured Europe too. With this recording they use the skills they have become known for, and this time the band delivers just one almost 17-minutes long song. Considering their musical genre, probably no one expects it to be fast, and actually the fact is completely vice versa. The beginning of this composition is extremely slow, painful and heavy, and the agony holds its grip later on too. After the first few minutes the tempo accelerates a bit and although the speed is not fast, the pace feels exteremely solid after the crawling start. Cities of the Damned is a massive track, but there are no moments of boredom. The band is wise enough not to repeat itself for too long, as a new musical pattern starts always at the right moment and different parts combine together very naturally. The song is excellently written tour de force, which at least at this moments seems to beat even their Dronestown LP.

Ghost of Wem succeeds almost equally well, although at first listens their side of the record seems to have less power that of SOTT. This slight feeling of uncertainty concerns especially the singer. But when you stop to compare him to SOTT’s Mikey Brown, you can no longer find any notable fault in him. All in all both songs by the Germans are very successful primitive sludge songs. The first one can’t be called a pop song either, but especially The Pilgrim which completes the album hits you with full force. Absolutely charmingly heavy and repetive stuff, the band really knows how to hypnotize the listeners. The effectiveness and catchiness is based on simplicity and fascinating details. When there is not very much happening, even the minor changes in music give much pleasure. I wouldn’t mind to hear more such moments in the future too, so I hope Ghost of Wem is already planning to make a second full-lenght.

Tuukka Termonen