SERPENTINE PATH – Serpentine Path

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Relapse Records

Ei voi olla noteeraamatta tällaista bändiä, jossa on Unearthly Trance -kavereiden ympärille vedetty porukkaa Ramessesista sekä Winteristä. Kitaristi Tim Bagshaw muistetaan tietysti myös Electric Wizardin vanhan kokoonpanon basistina, mutta viime vuosilta hänet tiedetään nimenomaan Ramessesista, josta hän joutui poistumaan USA:han muuttonsa vuoksi viime vuonna. Kauaa ei muutosta kerinnyt aikaa kulua, kun jo Serpentine Path kasattiin, ensin EP ja sitten tämä debyyttialbumi julkaistiin. Toistaiseksi vain livenä aktivoituneesta Winteristä bändi sai tänä vuonna toiseksi kitaristikseen Stephen Flammin, mutta tällä levyllä mies ei vielä ollut mukana.

En koskaan oikein innostunut kunnolla Unearthly Trancestä, ja sellainen keskinkertaisen sludge/doomin tylsyys vaivaa Serpentine Pathiakin. Helvetin painavaa jyskytystä osasin odotella kyllä, mutta nimimiesten olisin odottanut saavan aikaiseksi jotain, joka olisi määritellyt koko genreä hieman uusiksi. Ryan Lipynskin rahina on kivan kuuloista, mutta äänen spektri on kapea.

Hassun ”ilmestyskirja 666” -samplen jälkeen pärinä lähtee käyntiin, ja Arrows toimii oikein mukavasti ja vaihtelevasti, mitä ei voi sanoa monesta muusta raidasta. Suurin osa kappaleista ei oikein kulje mihinkään, toisaalta murskaosastokin toistaa itseään pidemmän päälle. Mukavan laadukasta peruskauraa, mutta pettymyshän tämä on totta kai. Toivottavasti Stephen Flamm saa puhallettua tulevaisuudessa Bagshaw’n hieman monotoniseen riffitelyyn lisää ilmettä. Voisihan sieltä kielisoitinpuolelta myös tulla vähän vokaalitausta-apuja Lipynskille.

Tyyppiesimerkki siitä, kuinka nykyään tehdään liian aikaisin jo albumeja, vaikka bändi on selvästi vasta alkutaipaleellaan. Vaikka kuinka olisi nimimiehiä ja veteraaneja mukana, niin demojen, pienjulkaisujen ja yksinkertaisesti ajan kanssa se oma juttu sieltä ehkä löytyy. Tästä syystä olen edelleen utelias, mihin Serpentine Path ehkä jonain päivänä voi yltää.

Jaakko Marttila