SEAMOUNT – IV: Earthmother

seamountearthmother
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: The Church Within Records

Bavariasta tulee heti ensimmäisenä mieleen miehet juomassa olutta isoista tuopeista ja laulamassa kaljoittelulauluja hassun näköisissä kansanperinneasuissaan samalla tanssien. Bavarialainen Seamount ei allekirjoittaneen suureksi hämmästykseksi, ja hänen säröttömän mustavalkoisiin stereotypioihin perustuvan maailmankuvan jopa julmasti murskaten, kuitenkaan kuulu tähän kategoriaan, vaan kyseessä on aika perinteikästä doomia, joka mielestäni onkin enemmän tuolla rockin kuin metallin puolella. Koska painon ollessa kovasti sillä sanalla “perinteikäs” liikutaan levyn äänimaailmankin suhteen melko puhtaissa maisemissa. Kappaleissa on totta kai myös kosolti sitä tarpeellista groovea.

Levyn heikkous mielestäni on, niin kuin monen muunkin doom- ja stoner-levytyksen kanssa, hieman heikosti toteutetut vokaalisuoritukset. Koska laulut ovat kuultavissa niin pinnassa ja niihin tulee kiinnitettyä siitä syystä myös enemmän huomiota, niissä täytyisi olla hieman enemmän särmää ja väriä, nyt tuntuu että niistä suoraan sanottuna puuttui se legendaarinen muna.

Yhtye vetää kuitenkin hyvin määrätietoisesti ja hommat halliten koko levyllisen rock-musiikkiaan. Levyllä on kymmenen kappaletta ja mittaa 55 minuuttia ja ainakin henkilökohtaisesti levy tuntui kokonaisuutena ehkä hieman liian pitkältä. Pientä tiivistämistä kappaleisiin olisi voinut kaivata, sillä nyt useissa kappaleissa meinaa hieman kyllästyä. Kuitenkin IV: Earthmother on pienistä puutteistaan huolimatta ihan mielenkiintoinen levy kuunnella.

When thinking of Bavaria the first thing that comes to your mind is men drinking beer from big beer steins, loudly singing drinking songs and dancing while dressed in funny traditional costumes. Seamount from Bavaria, to my great amazement, doesn’t do this, but instead they cruelly shatter my black-and-white worldview that is based on stereotypes and which has been crackless before to this very day. Their music is pretty traditional doom, which does is more rock than metal in my opinion. Also the weight is on the word traditional, because music’s sound is pretty clean and all the songs have lots of that much needed groove.

The weakness of this record is in my opinion is it’s somewhat lacking vocal performances, just like how it is with many other doom and stoner albums as well. Because the vocals are so audible and in the surface, you’ll naturally tend to give them more attention, and this is the reason they would require some more colour in them. Honestly speaking they now feel like that they lack those legendary things called the balls.

The group plays their rock album with very resolute touch and they really seem to know what they’re doing. The album includes ten songs that together clocks at 55 minutes, and personally it feels to me that as a whole there’s a bit too much length. I would’ve liked some tightening on the songs, because now I do get a bit bored while listening the songs. Still IV: Earthmother is pretty interesting album to listen to anyway, even though it has its small flaws.

Aleksi Vaittinen