SCYTHE – Beware The Scythe

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Primitive Reaction

Chicagolainen Scythe nostaa ihon kananlihalle. Olen riffivetoisen musiikin suurkuluttaja ja siksi tästä levystä äärimmäisen innoissani. Tietämättömille valotetaan sen verran, että Scythe on käytännössä suoraa jatkoa siitä, mihin legendaarinen Usurper jäi.

Kupletin juonena on tehokkailla riffeillä höystetty nopea musiikki, joka panee sekä tukan että nyrkit heilumaan. Keinoina 80-lukuinen soundimaailma, energisyys ja parhaat piirteet niin thrash kuin death metalistakin. Mikäs tässä on päätä heilutellessa. Hetkittäin kaljun heiluttelu kuitenkin taukoaa, kunnes on kuunneltu rauhassa taas yksi helmiriffi. Ja jälleen saa hilse kyytiä.

Minun kaltaiseni kuuntelija saa Scythesta helvetisti irti. Levy ei kulu liian nopeasti, vaan sitä saa maistella huolella monen läpikuuntelun verran, ennen kuin tuntuu että tauko olisi paikallaan. Levyn yhdeksän raitaa muodostavat kokonaisuuden, jossa on paljon kaikkea, muttei mitään liikaa. Kuitenkin yhdeksässä biisissä on väistämättä oltava jotain heikkouksiakin ja sellaisina mainittakoon esimerkiksi kappale Tyrannical Strangehold, joka saa muuten hyvin eteenpäin kulkevan levyn töksähtelemään. Esimerkkibändien kautta luonnehdittuna voisi sanoa, että kun sekaisin paiskataan Death, Slayer, Gorgoroth ja Pestilence, niin aletaan olla hiukan sielläpäin. Vain muutamia nimiä mainitakseni.

Juuso Viljanen