Saturnalia Temple – To the Other

484294
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Listenable Records

 

Saturnalia Temple on okkultismin ja kaiken muun mustan magian ja taikuuden teemoista, ja stoner-musiikin pörinästä ja doom metalin junnaavuudesta ammentava Tukholmalainen kaksihenkinen orkesteri. To the Other on yhtyeen toinen täyspitkä julkaisu.

Osassa kappaleissa on hypnoottinen ja junnaava poljento, mutta samaan syssyyn musiikki tuntuu vellovan vähän liiaksi omassa fiilistelevässä pörinäsopassaan, joka ei vaan oikein maistu makoisalta. Tuntuu, kaikin puolin siltä, että useimmat kappaleet kehittyvät vähän liian laiskanlaisesti, tai sitten vain aivoni eivät ikinä kytkeytyneet oikealle taajudelle ymmärtääkseen Saturnalia Templen hypnoottista otetta. Sitten väliin on tungettu jotain kitarasooloja, jotka vievät kaiken siltä onnistuneelta hypnoottiselta poljennolta kaiken voiman, kuten esimerkiksi kappaleest March of Gha’agsheblah on käynyt. Levyllä on muutenkin välillä hieman korviinkäyvää kitarointia. Vokalisti Tommien kärisevä tyyli ei myöskään ollut mielestäni mitenkään erityisen antoisaa kuunneltavaa, vaan lähinnä ärsytti. Siihenkin toki tottuu levyä useamman kerran pyöräytettyään, mutta ei se hyväksi oikein missään vaiheessa muutu. Äänipuoli on muutenkin jotenkin hieman muhjua, ja vaikka sekä doomiin että stoneriin sopii hieman rosoisempi äänimaailma, oli To the Other huonolla tavalla puuroista kuuneltavaa, mutta tämäkin tuntuu vaihtelevan hieman kappaleesta riippuen.

Levystä tulee kaikinpuolin hyvin kahtiajakoinen tuntemus; sen ensimmäinen puoli on melko yhdentekevää junnausta ja surinaa, mutta toinen puolisko on tunnelmaltaan ja kaikkineen huomattavasti intensiivisempi ja mielenkiintoisempi osa kokonaisuudesta. Parhaat kappaleet ja mieleenpainuvimmat hetket löytyvätkin juuri siltä. Levy olisikin ollut mielestäni melko hyvä, jos siinä ei olisi ollut koko alkupuolta ollenkaan. EP:nä olisi siis maistunut paremmin.

Aleksi Vaittinen