Sairaus #5 [zine]

s5

Sairaus #5 [zine]

Omakustanne, 2016, s. 56

 

Aloitan arvosteluni laatuvitsillä, eli mistä tietää, että ei voi hyvin? No siitä, että on sairas. Heh, heh. Vaikka en ole zinejen suurkuluttaja, on jokainen uusi Sairaus-zine otettu täällä taloudessa ilolla vastaan ja kahlattu raivokkaasti läpi päivässä tai parissa. Näin kävi myös uusimman viidennen numeron kohdalla.

Lehden tunnistaa yhä vanhaksi kunnon Sairaudeksi, mikä on hyvä. Se huokuu sitä samaa itsetehtyä ja mieltä lämmittävää, hyvällä tavalla käppäistä, vanhan mallin zine-henkeä. Jälki on sopivan suttainen, mutta kuitenkin tarpeeksi laadukas, että lukukokemus on hyvä ja teksteistä ja kuvista saa selvän. Jossain aiemmassa numerossa tässä oli muistaakseni hieman petrattavaa, mutta tätä ongelmaa ei siis enää ole.

Haastattelut ovat lehden parasta antia, kuten ne ovat jo olleet jo aiemmissakin osissa ja sama syvällinen perehtyminen haastateltavien tuotantoon ja kiinnostus haasteltavia kohtaan on aistittavissa. Pari haastattelua oli hieman tympeä lukea vastauksiensa osalta ja vaikuttivat, joko sellaisilta etteivät vastaajat ole juuri supliikkimiehiä tai ettei heitä yksinkertaisesti kiinnostanut hirveästi panostaa vastailuun, mutta tästä ei ainakaan haastattelijaa voi syyttää, sillä kysymykset olivat aina hyvin esitettyjä ja mielenkiintoisia.

Edellinen numero oli hieman ohukaisempi, nyt sivuja on taas enemmän ja se on tietysti tervetullutta, kun lehden sisältö on kuitenkin sen verran laadukasta kamaa. Voisin olla tympeä ja tylsämielisesti vain lainata itseäni edellisen Sairauden numeron arvostelusta, sillä lainaus pätee tämänkin numeron kohdalla, eli “Paras Sairaus tähän mennessä.”

Aleksi Vaittinen