Sairaus #2 [zine]

s2 Omakustanne, 2013, s. 64

Sairaus onkin oikein oivasti valittu nimi tälle zine jo sen käsittelemän marginaalin materiaalin ja aihepiirien vuoksi. A5-muottiin tehty zine sisältää muutaman artikkelin, levyarvosteluja ja yhden haastattelun (Bizarre Uproar) ja yhtyeiden manifestejä. Rakenne on selkeästi kasattu ja menee hyvässä järjestyksessä läpi, mistä plussaa.

Lehden musikaalinen sisältö käsitteli enemmän noisecorsea, voimaelektroniikka yms. musikaalisia tyylejä, jotka ovat allekirjoittaneelle käytännössä tuntemattomia. Ja jos nyt rehellisiä ollaan, eivät edes juuri kiinnosta mitä nyt niiden auraaliseen äänisaasteeseen vain tulee. Tästä puolesta sisältöä voisi saada ehkä lajityypin paremmin tunteva enemmän irti, vaikka itsekin luin ihan mielenkiinnolla sisällön kertaalleen läpi.

Varsinaisten haastattelujen uupuminen zinestä on selkeä tarkoituksella tehty linjaveto, josta voi varmaankin olla useampaa mieltä. Itse pidin mukana ollutta haastattelua artistijutuista parhaana ja vastaavia olisi voinut kyllä lukea enemmän. Manifestit tuntuvat omaan makuuni yksinkertaisesti liian mahtipontisilta ja mainosmaisilta esittelyiltä. Manifestin tarkoituksen tiedostaen se on toki ymmärrettävää, ne ovat mitä ovat, mutta itse olisin silti lukenut mieluummin perinteisiä haastatteluja. Mutta varmasti tällaisella tiiviimmälle, paskanjauhamisen poisjättävälle tyylille löytyy myös omat kannattajansa.

Japanilaisia gore-elokuvia käsittelevä pidempi artikkeli oli myös mielenkiintoinen, jopa siinä määrin, että herätti jossain määrin uinuneet gore-kiinnostukset taas hieman enemmän pintaan. Pitää nyt ainakin seuraavan kerran varastossa käydessä tonkia vanhat Takashi Miiken DVD:t esiin. Muutenkin lehden kirjoitukset ja huomiot väkivaltaviihteestä, ihmisten kulutuskäyttäytymisestä ja muista massahysterian ilmiöistä ovat, jos eivät nyt mitään uutta auringon alla, niin erittäin osuvia. Niin, sairaitahan me kaikki taidamme olla.

Aleksi Vaittinen