SAATANAN MARIONETIT : Satanick Destruction of Death

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Omakustanne

Tosi hassuttelevaa meininkiä, ihan kreisiä. Siis ihan paskaa? Tällaiset ajatukset risteilivät päässäni, kun näin bändin ja levyn nimet, sekä sellaisia kappaleiden otsikoita kuin Harmonica Satanica ja Satan Went to Sauna. No, kaikki levyn kappaleet ja sanoitukset eivät onneksi pyri olemaan hauskoja. Itse asiassa elektronisen intron jälkeen lähdetään jonkinlaisen dark metalin polulle, jolla kohdataan goottilaisia ja lievästi progehtavia elementtejä. Etäisiksi vertailukohdiksi voisi ottaa Arcturusin ja Moonspellin. Tällä levyllä soittavat marionetit kuitenkin tekevät homman selvästi laiskemmin ja hutiloidummin.

Tosiaankin, tyylitellystä kansivihkosesta huolimatta musiikillinen sisältö on valitettavasti vasemmalla kädellä tehdyn kuuloista ja lisäksi kuivakkasoundista. Rääkyvokaaleissa ja syvemmissä korinoissa on kohtalaisesti yritystä, mutta puhtaat hoilotukset ovat todella masentavia. Sävellykset eivät myöskään oikein kulje. Auttavasti toimivia heviriffejä ilmaantuu siellä täällä, mutta yleismeininki on ärsyttävän laiskanpulskeaa. Esimerkiksi unettavasti jyskyttävän Believe in Me:n jälkeen odotin Xmas Terror -nimiseltä kappaleelta sairaalloisempaa otetta mutta mitäpä vielä: kömpelöä keskitempoista heviä sieltä tuli, jotain kuiskuttelua ja pimputtelua mausteena. Röyhkeämmin yrittää rokata espanjankielinen Mas Turbo, jossa tarjoillaan myös rajumpaa black metal -maustetta, mutta jotenkin löysäksi hölkäksi sekin jää.

Yleisesti ottaen levystä jäi itselleni vaikutelma, että olisi haluja toteuttaa vaikka minkälaisia kieroja musiikillisia visioita, mutta resurssit eivät riitä tarpeeksi vakuuttavaan lopputulokseen. Nyt yleisilme on turhan kiltti ja varovainen. Hulluus ja kauhutunnelmat jäävät puolitiehen, pahimmillaan luisutaan naurettavuuden puolelle, kuten viimeisen kappaleen ”syödään siellä sienii, kärpässienii” -hokemassa.

Seppo Rautio