RUST N’ RAGE – Showdown

Rust-N-Rage-Showdown
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Ektro Records

Porin kolleilla on esikuvat ja imago kunnossa. Naisia, lihallisia iloja ja rock’n’rollia, sitähän se kasarirock parhaimmillaan oli. Vaan miten onnistuu onnistuu omaperäisen materiaalin luonti, kun valitettava tosiasiahan on se, että ne parhaat kasarilevytykset myös tehtiin silloin kasarin kulta-aikaan, eli kahdeksankymmentäluvulla. Showdown on yhtyeen ensimmäinen kiekko muutaman demo-julkaisun jälkeen ja omasta mielestäni koneistoa olisi voinut vielä hiukan hioa ennen täyspitkän albumin julkaisua.

Kappaleet ovat kyllä ihan hyvin soitettuja ja niissä on parhaimmillaan oikein hyvä menokin, mutta tuntuu että sellaisia korvamadoiksi jääviä kunnollisia hittibiisejä ei vain ole levylle siunaantunut. Pahimpana ongelmana pidän kuitenkin vokalisti Vincen melko persoonatonta ääntä ja tulkintaa joka jättää kyllä hieman toivomisen varaa ja vaivaa suurinta osaa kappaleista. Vince ei valitettavasti ole tällä kertaa Vince Neil ja vaikka mitään plagiointia en haluaisikaan, niin kaipaisin enemmän särmää, vaarallisuutta ja munaa lauluihin.

Tällaisenaan Showdown on ihan menevää rock-musiikkia, mutta se kuitenkin menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Välillä meininki on oikein maittavaa, kuten esimerkiksi kappaleessa This Time, joten pohjat ovat kyllä oikein hyvät joille rakentaa. Nyt vaan jatkossa uudelle materiaalille aiempaa enemmän hiomista ja niihin vokaaleihin lisää väriä ja särmää.

These cats have their idols and image all worked out. Women, carnal pleasures and rock’n’roll, that was what it was all about when the 80s rock was a it’s prime. But how can any artist now try to top what hasn’t already been done in the golden age, as that was pretty much the decade when all the classics and greatest albums of hard rock was made. Showdown is the first album by this group after a few demos, and in my opinion they could have tweaked their rock machinery a little bit more before doing a full-length.

The songs are all played well, there’s no doubt about that, and at best the atmosphere that the band creates is truly good, but it just feels like that there are not so much of actual hit songs that digs itself in your ears and stays in your head haunting you. But the worst problem I think this album has comes from their vocalist Vince’s performances as they leave you now bit cold, for he is no Vince Neil, and these lowish vocal performances haunt the most of the songs too. Vocals feel too impersonal and even though I wouldn’t want to hear any clear plagiarization or imitation I would want to have some edge, danger and especially balls in my rock vocals.

Showdown is ok rock music I guess, but as it now is, all the songs just go through your ears without leaving any memorable traces. At times the atmosphere is excellent, like in the song This Time, so the band do have some solid grounds to build upon. Now the new material would only need some more tinkering and tweaking and vocals more colour and edge.

Aleksi Vaittinen