RUE OF A-DAM – Exhalation of Mass Graves

Exhalation of Mass Graves
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Demo

Exhalation of Mass Graves on Rue of A-damin ensimmäinen demo ja sellaiseksi se on aivan pirun laadukasta tavaraa. Homman nimi on keskitempoinen, koruton ja siloittelematon black metal jonka yhtye hallitsee laadukkaasti. Demon äänimaailma on melkoisen lo-fi, mutta se sopii hyvin yhtyeen ilmaisun kanssa, luoden sopivan epätoivoisen ilmapiirin. Kappaleissa on paljon hyviä ja melankolisia melodioita, jotka luovat oikein rujon tunnelman yhdistettynä vokalistin sopivaan raakkumiseen ja huutamiseen.

Lähes kaikki demon kappaleet ovat erittäin hyviä, vain viimeinen ja samalla myös pisin kappale, Strain of Discord, oli melko tylsä. Mitään hirveän huonoa sanottavaa tästä julkaisusta en kuitenkaan pysty edes keksimään. Osa vokaaleista kappaleesta Mustan valon kantaja kuulostaa, paremman sanan puuttuessa, hieman hassuilta. Vaikka demon äänimaailma onkin tällaiselle musiikkityylille oikein sopiva, olisi melodioita voinut vielä pikkuriikkisen paremmin ja korostuneemminkin tuoda esille vääntämällä hieman nuppia sieltä lo-fista sinne hi-fin suuntaan. Toisaalta tämä kyllä kelpaa minulle oikein hyvin tällaisenaankin.

Rue of A-dam ei lähde keksimään pyörää uudelleen, eikä se huimaa myöskään omaperäisyydellä, itseasiassa vastaavia julkaisuja on tullut ennenkin vastaan. Yhtye kuitenkin hoitaa tonttinsa oikein hyvin, ja se mikä ehkä hävitään omaperäisyyden puuttumisessa korjataan hyvällä tunnelmalla. Onko tässä tapauksessa kyseessä sitten mustalla liekillä tehty projekti vai voidaanko puhua yhtyeestä, koska jäseniä on ilmeisesti kaksi, ja tällä julkaisulla vain yksi. Oli miten oli, oma kiinnostukseni on herätetty.

Exhalation of Mass Graves is the first demo release of Rue of A-dam, and considering that, it’s pretty damn good material. The name of the game is mid-tempo black metal done raw and unsophisticated way, and this seems to be a game that the the group knows how to play. Sound on the demo are pretty lo-fi, but it does fit the bands compositions, creating quite desolate atmosphere. Songs are packed with a bunch of great and melancholic melodies, which make crude vibrations when combined with vocalist’s appropriate shrieking and shouting.

Almost all of the songs on the demo are excellent, only exception being the last and also the longest track called Strain of Discord, which was pretty boring. There really isn’t that much bad things that I can say about this release. Maybe some parts of the vocals on the track Mustan valon kantaja sounded, for the lack of a better word, quite peculiar. And even though this demo’s sound fit this kind of music quite well, I might have liked if melodies would have been even more audible, which would have meant that the knob for lo-fi could’ve been turned more towards hi-fi just a little bit more. But it also works just fine as it is now.

Rue of A-dam doesn’t try to invent the wheel again, and it also doesn’t make your head spin of amazement to their originality either. In fact I’ve heard my fair share of similar records before. But the group threads their way well through their chosen field, and what is lost in originality is compensated with atmosphere. I don’t know if in this case it’s better to talk about a project done with burning black flame, or if this group is an actual band, as there is only two members in it as far as I’ve understood (and in the case of this demo, only one), but anyway my interest has been aroused.

Aleksi Vaittinen