ROTTEN SOUND – Species At War [MCD / 7″]

rottensound
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Season of Mist

Rotten Soundin luulisi jo tulleen tutuksi jokaiselle suomalaiseen äärimusiikkiin edes jossain määrin perehtyneelle. Kyseinen grind-poppoo juhlii tänä vuonna 20-vuotispäiviään, mikä on vähintäänkin kelpo oikeutus uudelle mini-julkaisulle.

Species At War sisältää kahdeksan minuuttia grindcorea Rotten Soundille ominaiseen tyyliin. Kappaleet pidetään lyhyinä, huudot kireinä, temmot todella nopeina ja saunditkin ovat totuttuun tapaan ruuvattu täysille joka osa-alueeltaan. Yksittäiset soittimet eivät juurikaan nouse omillaan esiin, joten kappaleet vyöryvät kuulijan yli enemmänkin kokonaisvaltaisena äänimassana. Mukaan mahtuu jokunen hitaampi ja siten myös selkeämpi osuus, jotka tuovat kaivattua kontrastia kappaleiden pääsisällölle, eli juurikin sille täysvaltaiselle jyräykselle – joskin riffien puolesta nämä hidastelupalat eivät tarjoa mitään uutta tai ihmeellistä, ja siten jättävät hieman toivomisen varaa.

Olisin toivonut yhtyeen tuovan jonkinlaisia uusia sävyjä tai kokeiluja tyyliinsä tällä levyllä, mutta näitä toiveitani ei nyt lunasteta. Sitä vastoin Species At War tarjoaa bändin nykytyyliä jopa oppikirjanomaisesti, niputtaen yhtyeen tunnusmerkit lyhyessä ajassa tiukaksi kokonaisuudeksi. Toisaalta taas, olisi ehkä kummallista jos yhtye julkaisisi rohkeammin kokeilevan levyn juhlavuotenaan.

Rakenteellisesti EP on hyvin koostettu, sillä se myrskyää, pysähtyy ja polveilee hyvinkin luontevasti. Kyseessä onkin ennemmin kahdeksan minuutin mittainen kokonaisuus kuin kuusi erillistä biisiä. Rotten Sound toimii itselleni parhaiten juuri tässä muodossa; lyhyinä ja ytimekkäinä kokonaisuuksina, joiden aikana äänimassa ei ehdi vielä turruttaa kuulijaa. Lyhyesti sanottuna Species At War on ytimekäs ja tuhovoimainen EP, joskin yhtyeen tunteville liiankin turvallisesti laadittu semmoinen.

Mikko Polus