Ride For Revenge – Fightin’ the night!

 

 

header

Fight the Night II: Nightmare City on kakkososa tapahtumalle, joka viime syksynä keräsi porukat lähinnä punkin ja thrashin ystäviä Ääniwalliin yhtenä iltana. Hommat ovat selvästi isollaan, sillä nyt tapahtumassa on päiviä järjestysluvun mukainen määrä ja ajankohtana 13.–14.6. Areena on sama kuin viimeksi.

Jos päivien määrä on kerrottu kahdella, myös musiikillinen skaala on suorastaan ammuttu avaruuteen. Sen sijaan, mitkä genret ovat edustettuna, voisi ehkä kysyä, mitkä valtavirran ulkopuolisen rockin alalajit eivät olisi edustettuina! Yksi näistä on kuitenkin black metal, jota edustamassa on helsinkiläinen, omissa kirjoissani genressään Suomen paras, Ride For Revenge. Pari kuukautta ennen tapahtumaa sain myös sopivasti tiedon siitä, että Ride For Revenge oli julkaisemassa uutta, neljättä albumiaan. Enter the Gauntlet kerkesi ilmestyä sopivasti nyt ennen tapahtumaa, ja tässä oli ihan tarpeeksi toimittajallekin syytä palata ”virkavapaalta” tositoimiin. Luonnollisesti haastattelussa siis yhtyeen pamppu ja perustaja Harald Mentor.

Erehdyn heti kärkeen nimittämään RFR:ää tapahtuman ainoaksi black metal -bändiksi, mutta kuten Harald korjaa, toki Italian Mortuary Drape edustaa sitä osastoa, vieläpä vanhemman koulun osastoa.

Alkukangertelujen jälkeen aletaan päästä hommasta jyvälle. Miten ylipäätään, millaisia tuntoja herättää noinkin ronskisti genrerajoja koetteleva tapahtuma? Miten suhtaudut tällaisiin suhteessa esim. Black Flames of Blasphemy -tyyppiseen konseptiin?

– Mieluummin itse soitan tapahtumissa, joissa hyvinkin erityylisiä bändejä. Ei toki haittaa, kun jossain tapahtumassa pelkkiä black metal -bändejä, jos ovat selkeästi omanlaisiaan ja tyyliltään poikkeavia. Joskus on ollut putkeen useampi ”bestial war metal” -bändi tai muuten hyvin samankuuloinen bändi, silloin en jaksa itse keskittyä. Idiootin näköistäkin, jos suurin ero on, että kaasunaamari on edellisellä bändillä basistin päässä ja seuraavalla kitaristin.

fight_the_night_2

Mitkä ovat sinulle tärkeimmät tärpit tapahtumien muista esiintyjistä? Onko yksikään bändi nimenomaan RFR:n kannalta tärkeä, joko suoraan tai epäsuorasti/yllättävästi?

Master-, Goblin-, Mortuary Drape– ja Psychedelic Warlords -setit tulee varmasti tsekattua, ja on tuolla muitakin kovia. Masteria ja Hawkwindia on tullut kuunneltua jo vuosikymmeniä, samoin italialaisia leffoja on tullut palvottua jo 80-luvulta asti ja niiden soundtrack-levyjä ostelen edelleen jatkuvasti, joten Goblin on varmasti vaikuttaja musiikillisesti. Ja täytyy mainita, että RFR nauhoitti uuden täyspitkän sessioissa coverin tuosta Robert Calvertin levyltä, jonka Psychedelic Warlords soittaa perjantaina. Kyseessä ihan puhdas yhteensattuma, ei tiedetty vielä moisesta setistä siinä vaiheessa.

Viimeksi Miasma tiedusteli RFR:n kuulumisia edellisen Under the Eye -albumin tiimoilta. Sen jälkeen on miehistö ainakin muuttunut jonkun verran. Vuosia mukana ollut Spirit Krusher ei vaikuta olevan enää osa miehistöä. Vaikka RFR ei ole näitä bändejä, jotka julkaisevat tiedotteita jäsenistön muutoksista, voisin kuvitella tämän olleen bändin historian kannalta merkittävä käänne. Vai onko näin, ja muuttuiko mikään olennaisesti?

– Itse konseptissa ei suuria muutoksia, pimeä energia soljuu nykyistenkin jäsenten läpi. Totta kai kokoonpanon muutokset aina näkyvät, koska kaikki päätökset tehdään kuitenkin bändinä ja kaikkien ideat otetaan huomioon. Mitään kompromisseja muutos ei todellakaan ole tuonut mukanaan, uusi levy ja keikkasetit ovat entistä armottomampia ja tulevat jakamaan mielipiteet tasan kahteen leiriin.

Toisena muutoksena tuli uusi rumpali Hail Conjurer, joka keikoilla tekemieni havaintojen mukaan on sama henkilö kuin Horse Latitudesin ja Perikadon kannuttaja. Onko tämä ratkaisu kuinka vakituinen tällä hetkellä? Lienee kuitenkin periaatteessa tärkeä juttu, että sinut yhtyeen dynamona näin vapautetaan sieltä rumpusetin takaa keulille?

– Ratkaisu on vakituinen, toivottavasti ko. kokoonpano kestää mahd. pitkään. Itse hoidan mieluusti laulut itse keikallakin ja itselleni käy sen lisäksi basso paljon paremmin kuin rummut, silläkin että soitan ko. instrumenttia paremmin. Hail Conjurerin tiesin bändiin sopivaksi rumpaliksi aiempien näyttöjen perusteella ja mies on tuonut paljon ideoita ja energiaa soittoon.

Yhtyeen historiasta vielä, että viime vuonna ilmestyi sitä luotaava Disturbances 2001–2013 -tupla-cd, jossa tulevat esille aika jännällä tavalla kaikki ne puolet, jotka täyspitkillä albumeilla ovat jääneet sivuosaan. On noisea, rituaalia ja toki black metalia myös, sekä livenä että studiossa. Oletko kuullut tai huomannut, että tämä julkaisu olisi millään tavalla yllättänyt kuulijat, vai onko RFR:n monitahoisuus ollut aina kuitenkin tiedossa, vaikka se tosiaan ei ole albumeilla eikä keikoilla välttämättä kokonaisuudessaan tullut esiin?

– Tuohan on kokoelma ennen julkaisemattomia tai todella harvinaisia nauhoituksia, sikäli sen suurempaa tarkoitusta ei ollut tuoda tiettyjä puolia esille, vaan yksinkertaisesti julkaista nuo yhdessä paketissa. Toki kokoelmalla näkyy hyvin bändin äärimmäisimmät puolet, vaikka ne varmasti ovat olleet bändiä tiukemmin seuranneiden tiedossa aiemminkin. Disturbances-setissä (kuten pienemmässä mittakaavassa muissakin julkaisuissa) mielipiteitä on jakanut kokeileva ja meluisampi materiaali, joka on kiinteä osa bändiä, mutta edelleen kova pala joillekin perinteisemmän metallimusiikin ystäville. Samoin alkupään materiaalin karun primitiivinen ote on ollut joillekin ihmettelyn aihe, mutta kokoelma on juuri täydellinen tuollaisena. Raju ja kompromissiton, Ride For Revenge.

Sykkivää helvetin laavaa

Enter the Gauntlet on kuunneltavissa kokonaan Bandcampissä ja jopa ostettavissa digitaalisena 6 euron hintaan. Tämä on RFR:lle uutta. Oliko aiemmin periaatteellista syytä olla tekemättä näin, vai ovatko asenteet vuosien varrella muuttuneet?

– Syy elektronisen jakelun, bändisivujen, sosiaalisen median jne. vähyyteen tai jopa totaaliseen poissaoloon on ollut, etteivät ole olleet oma juttu muussakaan elämässä ja noihin mahdollisesti kuluva aika ja energia on käytetty johonkin konkreettisempaan ja tuntuvampaan. Aikeissa kyllä oli digitaalisen myynnin kokeilu jo aikaisemmin, mutta nyt siihen tuli vaan sauma, kun julkaisin tuon uuden levyn omalla levymerkilläni. Varsinkin kun vinyyliversiota ei saatu nyt ulos samaan aikaan kuin cd:tä, jotkut näkyvät suosivan latausta yli cd:n ja jopa maksavat moisesta. Kiitos siitä!

Levystä noin muuten… ei ole ainakaan popimpaan suuntaan mennyt! Tähän verrattuna Under the Eye oli jopa hittiainesta tavallaan. Uutukaisella lanataan hitaasti ja tuskallisesti, mutta samalla nautinnollisesti. Varmasti heikoimmat tippuvat pois kyydistä viimeistään kolmosraita The Fog Is Green And Pungentin kohdalla. Miten päädyitte venyttämään sen 20 minuutin tuolle puolen?

– Vielä nauhoitusten aikaan oli puhetta, että tehdään ko. biisistä pitkä versio erikseen ja albumille lyhyempi edit, mutta valmistuttuaan koko bändi oli harvinaisen yhtä mieltä, että kappale kuuluu levylle tuollaisenaan. Pitkä, junnaava, yksinkertaisiin ja tehokkaisiin iskuihin perustuva järkäle oli ideatasolla muhinut jo vuosia, ja olen helvetin tyytyväinen saadessani sen ulos omasta systeemistäni noin tyylikkäästi. Nämä ovat tietysti ratkaisuja joita kaikki eivät sulata, mutta asiat on vaan tehtävä niin kuin oma luonto sanoo.

enter

Soundissa basso erottuu nyt (muistaakseni ensimmäistä kertaa) selvästi kitaroista, jotka särisevät ehkä vieläkin aavistuksen enemmän kuin aiemmin. Aika livemäinen soundi. Suoraa seurausta siitä, että soitat nykyään bassoa itse keikoilla?

– Edellisellä täyspitkällä otettiin askeleita erottuvampaan soundiin, ja nyt ne vietiin äärimmilleen omiin maailmoihinsa, eli kitarat sirinää ja särinää, basso matalaa murinaa. Muutenkin soitinten soundeja on viety enemmän omiin, eri tavoilla pimeisiin maailmoihinsa sieltä ekan täyspitkän aikaisesta tunkkaisesta kellarista, vaikka toki sinnekin saatetaan vielä palata. Levyn pohjat soitettiin livenä ja kovalla volyymillä, joten instrumentit vuotivat entistä enemmän toistensa raidoille. Mitään korjauksia ei ollut mahdollisuutta tehdä ja soundista tuli juuri hakemaamme sykkivän pysäyttämätöntä helvetin laavaa. Tietysti noin sivutuotteena albumin materiaali pystytään soittamaan keikoillakin samaan tyyliin, mutta se ei ollut missään nimessä tarkoitushakuista. Ei haittaa pätkääkään, jos väännetään aiemmin julkaistua matskua keikalla ihan tunnistamattomaan muotoon.

Fight the Night -tapahtuman sivusto: http://fightthenight.fi/

Fight the Night II -Facebook-event: https://www.facebook.com/events/399518763525716/

Enter the Gauntlet kuunneltavissa ja ostettavissa digitaalisena: http://rideforrevenge.bandcamp.com/

Enter the Gauntletin cd-versio sekä paljon muuta myynnissä: http://www.bestialburst.com/

Teksti: Jaakko Marttila