REALMBUILDER – Fortifications of the Pale Architect

Realmbuilder - Fortifications of the Pale Architect
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: I Hate Records

Yhdysvaltain Realmbuilder on poikkeuksellisen omintakeinen yhtye. Sen musiikillinen anti ei oikein vastaa suoranaisesti yhtäkään metallin/raskaan rockin vallitsevista tyyleistä, vaikka jos jonkin näköisiä virityksiä näkyy kollegoiden kynästä aiemmin tämän otsikon alle irronneen. Kenties lähimpänä verrokkina yhtyeen kakkosalbumille voisi käyttää legendaarisen Witchfinder Generalin kahta ensimmäistä levyä. Näilläkin perinteisen doomin sävyihin sotkeutui NWOBHM:n kaikuja ja poljentoa. Realmbuilder heittää tosin vielä lisämausteena kehiin vahvasti Thin Lizzyn hengessä kulkevia tuplakitaroita ja soppa on kyllä kieltämättä valmis. Hämmentävästä karsinoinnista huolimatta itse albumi on kuitenkin varsin selkeälinjainen kokonaisuus, kaikessa omassa erikoisuudessaan.

Avausraita Highwayman polkaisee homman käyntiin vetävästi. Tuplabasarit ja yksinkertainen raskaan rockin sointukuvio osoittautuvatkin varsin toimivaksi yhdistelmäksi. Vahvimmat Wictchfinder General -hetket koetaan puolestaan nimibiisin tamppaavassa säkeessä. Eeppinen Ascend to the Glass Kingdom nousee albumin ykkösraidaksi. Levyn puhtain tuomion luenta livahtaa kenties hieman varkain ohi ja raidan haluaisikin kuunnella oikeastaan samoin tein uudestaan. Levyn loppupuolisko kuluu varsin paljon paria ensimmäistä Iron Maidenin levyä muistuttavan brittiheavyn merkeissä, ennen kuin lopullinen hautaan saattaminen suoritetaan hitaasti vellovan The Stars Disappeared from the Sky When We Uncovered the Bones of the First Godsin kera laahustaen.

Realmbuilder hämmentää kuulijaa. Se ei päästä liian helpolla ja voisinkin sanoa, että bändi menee monelta adhd-skippailijalta ohi tyystin. Jotain hyvin kiehtovaa musiikissaan kuitenkin on, sillä Fortifications of the Pale Architectin pariin tulee tuon tuostakin palattua. Bändi on luonut itselleen selkeän musiikillisen tyylin ja mikä aluksi vaikutti silkalta linjattomuudelta, paljastuu kuuntelujen myötä yllättävänkin harkituksi kokonaisuudeksi. Kaiken hyvän lisäksi ratkaisut vielä kantavat useammin kuin epäonnistuvat. Reverend Bizarre -sukupolvelle tämä voi olla moni-ilmeisyydessään outoa kuultavaa, mutta varsinkin edellä mainitun Wictchfinder Generalin faneille tätä voi kyllä ehdottomasti suosittaa. Erikoista, mutta toimivaa tuomiota lukuisin lisämaustein.

Markus Makkonen