RATFACE – Negative Partycore

376126
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Full House Records

Ratfacen Negative Partycore on melko lyhyehkö, vain vähän päälle kaksikymmentä kolme minuuttia kestävä, pyrähdys hardcorea. Yhtyeen asenne ei ole mitenkään ryppyotsaista, vaan tekstit ovat aika kieli poskessa kirjoitettuja, ja tuntuvat käsittelevän pääasiassa viinan kanssa sekoilua ja rellestämistä. Aihepiiri on siis hyvin suomalainen ja varmasti hardcore-musiikin kohderyhmälle tuttu vapaa-ajan aktiviteetti.

Energiaa kappaleista ei tunnu puuttuvan, joka on hyvä asia, mutta samalla toivoisi, että kaiken toiminnan keskellä olisi enemmän tarttumapintaa, iskevämpiä riffejä tai jotain. Nyt vaikutelma levystä on se, että yhtye vain rymistelee menemään levyn keston ajan, ja sillä selvä. Vastapainoksi kaiken meuhkaamisen keskelle olisin kaivannut vielä enemmän jotain rauhallisempia kohtia, niitä ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta juuri ollut. Toinen ongelma on hieman latteasti huudetut vokaalit. Ne olisivat voineet olla ainakin astetta ärhäkämmät ja räkäisemmät, enemmän vaihtelua. Kappaleiden englannin kielen ja suomalaisten “lippis on the rocks”, “jäitä hattuun” ynnä muiden sellaisten hokemien sotkeminen keskenään hämmästytti myös hieman. Ei vain tuntunut toimivalta ratkaisulta. Muutenkin tällaisista kauniista suomalaisista aiheista, kuten alkoholin kiskomisesta ammattilaisten tavoin, olisi voinut aivan yhtä hyvin muutenkin vetää suomeksi.

Lyhyen kestonsa ansiosta levy toimii periaatteessa ihan hyvänä HC-annoksena, jos ei odota mitään ihmeellisempää. Levyllä on muutama parempi kappale (anteeksi, kaikki nimihirviöitä) kuten Respektor Wants To Drink All Night, tai HC-bailut Notkean Rotan ja Rautaperseen seurassa, joka eroaakin erittäin positiivisesti muusta kappalevalikoimasta suomenkielisyytensä ja vierailevien vokalistien ansiosta, mutta pääasiassa kappalevalikoima on aika yhdentekevää. Kappaleiden nimet ja tekstit haiskahtavat myös välillä hieman liikaa sisäpiirin vitsailulta, joka saa heti ajattelemaan, että onko Ratface jonkun pienen piirin hupsutteluprojekti ja keino päästellä vähän höyryjä.

Ratface’s Negative Partycore is pretty short burst of hardcore, only clocking just a bit over 23 minutes. The attitude of the group is not that serious either. The texts are pretty tongue-in-check and they seem mostly regard to the subject of infinite partying and alcohol/substance abuse. So the themes are pretty Finnish deep down, and probably familiar subject of leisure times for the hardcore audiences, too.

You can’t really say that the songs would lack energy, which is a good thing, but at the same time you would hope amidst all this action there would more to catch on to, more catchy riffs or something. Now the feeling that the album creates is just that they just rumble on the whole length, and that’s it. So, to balance all this rampage I would have hoped to have some more calmer parts, which are nonexistent in the album excluding a few exceptions. The other problem with the album are the flat, shouted vocals. They could have been much more aggressive and dirty in my opinion, more variety. The mixing of the song’s main language English and some Finnish refrains like “lippis on the rocks”, “jäitä hattuun” and so on confused me a bit too. It just did not seem to be work very well. Anyway, when it comes to these kind of beautiful Finnish themes the songs deal with, like pouring down alcohol into your throat with both hands, they could have kept the language of the songs in Finnish.

Because of it’s short length this album can work as a fix for the sudden craving of HC, but only if you do not expect anything extraordinary. The record contains few better songs like (excuse, they all have monstrous names) Respektor Wants To Drink All Night, or HC-bailut Notkean Rotan ja Rautaperseen seurassa, of which the latter differ from the rest of the song material in a positive way that it’s in Finnish and have guest vocalists. But mainly the tracklist is just pretty indifferent. Also the names of the songs and their lyrics just reek a bit too much of an inside joke, which immediately makes me wonder if Ratface is just some closed circle’s funny business humor project and a way to let off some steam.

Aleksi Vaittinen