Ruisrock, Turku 6.-8.7.2012

43 . Ruisrock tarjoili vallan mainion bändikattauksen. Orkestereita oli tarjolla laidasta laitaan, suomirockin tuttuja ja turvallisia suosikkeja, ulkomaalaisia indie-ihmeitä ja kaikkea siltä väliltä. Oikeastaan ainoat jotka jäivät uupumaan olivat todelliset meganimet sekä miasmaattisempi meteli-osasto.

Muutama bändi möykkään mieltyneille viikonlopun tarjonnasta kuitenkin löytyi. Perjantain odotetumpia nimiä oli vihdoinkin paluun tehneen, vuonna 1998 hanskat tiskiin lyöneen Refusedin paluukeikka. Bändin maine monimutkaisemman hardcorepaukutuksen edellekävijänä on vuosien mittaan kasvanut melkoiseksi. Monta kertaa comebackista kieltäytynyt orkesteri suostui vihdoin palaamaan lavoille yhdysvaltalaisen Coachella-festarin lyötyä tarpeeksi taaloja pöytään. Hintansa se on näköjään äärivasemmistolaisilla maailmanparantajillakin.

Telttalavalle saapuessa ihmetys oli kuitenkin suuri, sillä teltta ei ollut edes puolillaan katsojia. Bändin viime aikoina saaman hypetyksen määrän verrattuna se oli todella vähän. Jengi ei myöskään missään vaiheessa järjettömällä energialla läpisoitettua keikkaa mennyt niin sanotusti pähkinöiksi. Bändiä siitä ei ainakaan voi syyttää, sillä se soitti moniulotteiset hc-biisinsä millintarkasti läpi riehuen samalla näyttävästi.

Huoratron

Lauantaina ainoa hyvällä tavalla korvakipua aikaan saanut esiintyjä oli aggressiivista ja synkkää konepaukutusta soittava Huoratron. Viikkoa aikaisemmin myös Tuskassa soittanut yhden miehen ihme aiheutti sellaisen kitinän määrän hevipuristeilta, ettei sille voinut kuin nauraa. Nyt melkoisella äänenpaineella ja valoshowlla melkeinpä epileptisen kohtauksen aiheuttanut Huoratron innosti koko teltan tanssahtelemaan. Miehen musiikki sopii moneen tarkoitukseen, perseenheiluttamisen lisäksi sen tahtiin voi halutessaan vaikka moshata.

Sunnuntain kiinnostavinta osastoa edusti crossover-legenda Suicidal Tendencies. Laulaja Mike Muir se jaksaa olla vihainen, vuodesta toiseen. Lavalla kiukkuisesti maailman epäkohdista rähjätessään Muir bändeineen kuitenkin kulkee aggression kautta positiivisen fiiliksen puolelle. Mukavasti groovaavassa bändissä ei Muirin lisäksi ole enää yhtään alkuperäisjäsentä jäljellä, pisimpään mukana on ollut vuodesta 1987 kitaristi Mike Clark. Nykyinen kokoonpano on soittotaidoiltaan erinomainen, ja rumpali Eric Mooren lyhyttä rumpusooloa ei voinut kuin ihmetellä monttu auki.

Näin tällä kertaa, palataan Ruissaloon ensi vuonna tarkistamaan josko metalia olisi enemmän tarjolla.

Teksti: Aki Lehti
Kuvat: Timo Hanhirova