RAPORTTI: Ruisrock, 8.-10.7.2011 Ruissalo, Turku

Primus

Kuva: Henri Käck

Teksti: Ville Palmu

Turun Ruisrock järjestettiin nyt jo vaikka kuinka monetta kertaa Ruissalon kansanpuistossa Turun liepeillä. Festarit järjestettiin siellä ensimmäistä kertaa jo vuonna 1970 ja tapahtuma onkin Suomen vanhin pitkäaikaisesti järjestetty rock-tapahtuma. Tänä vuonna ohjelmisto oli kevyemmän puoleista, suuret raskaamman musiikin nimet loistivat poissaolollaan. Perjantaina tapahtuma kilpaili Helsingissä soittaneen Iron Maidenin kanssa ja ohjelmistoa on järjestelmällisesti kevennetty ymmärrettävistä syistä. Viimeksi Ruississa oli kunnon mättöä vuonna 2009 kun lavalla paukuttivat muun muassa Faith No More, Disturbed, Slipknot, Volbeat, In Flames, Children Of Bodom, Stratovarius, Amorphis yms. Tämän vuoden hevitarjonnasta vastasivat Sabaton, Bullet For My Valentine, Bring Me The Horizon, Graveyard sekä kotimaisista Stam1na ja Amorphis. Yhteensä kolmen päivän aikana tapahtumassa kävi virallisen tiedoitteen mukaan 67 000 vierasta ja perjantai oli yllättänyt 24 000 kävijällään.

Ehkä Ruisrockin kevyempi linjaus musiikissa ja sen suosio kertoo uusien raskaiden tapahtumien noususta  – ehkä ei hevi-ihmiset jaksa (tai taloudellisesti pysty) kiertää joka tapahtumaa vaan valitsee ne genrensä omat.

Pitkästä historiasta voisi kuvitella että vuosi vuodelta asioita opitaan enemmän ja että tämän johdosta kaikki palvelut toimisivat aina moitteettomasti. Kävijän silmistä Ruisrockin pitäisi olla aina pelkkää viheltelyä mutta näin se ei vain aina mene. Ongelmat alkoivat heti Turkuun saavuttua, kun kävimme ”nopeasti hilpaisemassa” liput tapahtuman pressikeskuksesta, joka oli kätevästi Turun keskustassa, nelisen kilometriä tapahtuma-alueelta. Mestoilla oltiin ihan hyvissä ajoin mutta paikanpäällä oli kahden tunnin jono. Jonotusta helpotti kaikenmaailman rokkidiivat jotka ohittivat koko jonon kahta kertaa miettimättä. Lippuaan noutamaan tullut Nikula pisti kovasti vituttamaan ylimielisellä asenteellaan ja tapaamisen jälkeen jonotus sujui pitkään pään sisällä tapahtuvan erittäin visuaalisen väkivallan siivittämänä. Hatunnostot tv-kasvo Arto Nybergille joka sinnikkäästi jonotti siinä missä muutkin.

Tästä meni sitten uusiksi koko päivän suunnitelma ja kaikki tärkeät artistit missattiin jo kättelyssä. Primusta ei ehditty katsomaan vaikka kaupungissa olimme jo 4 tuntia ennen keikkaa. Kaupungista paikanpäälle oli non-stop bussikuljetukset mutta itse Ruissalossa on perinteisesti niiden jälkeen vielä reilun tunnin kävely ennen itse aluetta. Primuksen viimeiset nuotit napsahtivat ilmoille juuri kun pääsimme ovesta sisään. Itse keikasta kuulin äärimmäisiä arvioita – toiset oli sitä mieltä että kaikki oli huonosti, yhtään hyvää biisiä ei soitettu ja fiilis oli latteahko. Toinen sitten jälkeenpäin ottii minua olkapäistä kiinni, kertoi kuola valuen lasittuinen silmin että kyseessä oli kaikkein hienoin livemusiikkikokemus, ikinä! Uskon itse jälkimmäistä, hän oli huomattavasti vakuuttavampi.

Kaljan hinnasta paikan päällä on pakko kitistä – saavuttuani juhla-alueelle ostin 2x 0,4l olutta ja maksoin kaksikymppisellä. Takaisin sain 4 euroa. Epäuskoisena jäin tuijottamaan myyjää joka tarkensi että tuopeissa on 2e pantti. Tälläisillä hinnoilla ei ole mikään yllätys kenellekkään että porukka koittaa juoda varastoon, salakuljettaa, kaivaa viinaa maahan ja kiivetä viinaa puusta. Lähes kaikilla sisällä olevilla oli mukanaan erinäisiä jekkuviinoja – yksi tapahtuman jokavuotinen helmi onkin erilaiset salakuljetustarinat. Kännissähän on tunnetusti pakko olla. Suosittu keino tuntuu olevan viinan kaivaminen maahan tapahtuma-alueelle josta sen sitten voi käydä aarrekartan kanssa noutamassa. Mieleen tulee aina myös yksi juhlija joka piiloitti vaatteisiinsa 3 pulloa viinaa. Järjestysmies ovella löysi yhden ja piti kaverille isällisen puhuttelun jonka jälkeen hänet laskettiin alueelle. Onneksi tänä vuonna ovella ei ollut liikaa virkaintoa ja homma toimi omalla kohdallani juuri niinkuin olin sen tuuminutkin.

Perjantain pääesiintyjänä oli monet metallisydämet sulattanut Prodigy, joka pimenevässä illassa sekä humisevassa päässä toimi todella hyvin. Biisilistasta ei ole jälkeenpäin hajuakaan, muistan vain yhtyeen aikaansaaman massahysterian yleisössä, paljon pomppimista, maanjäristyksiä, moshpittejä…ja screeniltä voodoomaskeissa olevan tummaihoisen kaverin joka huuteli käsittämättömyyksiä. Ruissalon niittylavan edessä maa on jonkinlaista jännää koostumusta ja se siis oikeasti järisee kun porukka hyppii keikalla. Suosittelen niittylavaa kaikille.

Launtai paikanpäällä alkoi rankalla myöhästymisellä aikataulusta. Saavuimme alueelle juuri kun Sabaton aloitti mutta koko muun seurueen suunnatessa oluelle oli pakko lähteä mukaan. Perjantaina tuli jo kantapään kautta opittua että kännykkäni ei toimi alueella ollenkaan ja porukasta eksyminen tuppaa olemaan lopullista. Lauantaina soittelivat myös metalcorepumput Bring Me The Horizon ja Bullet For My Valentine sekä Stam1na – viimeisen uskomatonta riehumista katseltiin suu auki mutta coret jäivät rantahengailun ja jutustelun jalkoihin. Liikkeellä oli silloin kyllä todella paljon bändien faneja, koko kävijäkunta oli muutaman asteen verran synkemmän näköistä kun perjantaina.

Sunnuntai ja kuuluisa kolmas päivä. Myöhästyimme taas alueelta (Graveyard meni ohi) ja tärisimme erinäisillä juottoalueilla ostamassa parempaa oloa viimeisillä euroilla. Päivä oli melkoisen vaikea mutta Manu Chaoksi saatiin elämä taas raiteilleen. Mukavan kuuloista renkutusta oli ja makean tuoksun täyttämä niitty oli täynnä jammailevaa porukkaa.

Kokonaisuutena Ruisrock on sama vuosi vuodelta. Paljon mukavia ihmisiä, jotain bändejä (katsottuja ja missattuja), yksi ylilyöntipäivä päihteiden kanssa ja ikiaikaista naputusta järjestelyistä. Omasta mielestäni tapahtuma saisi luopua Ruissalon puitteista ja luonnonsuojelualueen rajoitteista ja etsiä seudulta uuden pesäpaikan. Nykyisellään järjestäjän taloudelliset intressit vastaan kaupungin luonnonsuojelurajoitteet törmäävät toisiinsa rajusti, aina festarikävijän kustannuksella. Nykymuodossaan tapahtuma ei myöskään voi kasvaa vapaasti vaikka siinä muuten Skandinavian Roskilden ainekset ovatkin kohdallaan.