RAPORTTI: Provinssirock 17.-19.6.2011, Seinäjoki

Circle

Teksti: Ville Kivimäki

Kuvat: Tiia Takamäki

Ihmisten juhla vuosimallia 2011 ei ennakkoon vaikuttanut erityisen miasmaattiselta tapahtumalta, mutta seuloutui esiintyjälistalta kuitenkin muutama akti suurennuslasimme alle. Avauspäivänä  paikallinen metalliryhmä Carnalation olisi sopinut linjaan, mutta kahden viime kesän raportin jälkeen päädyin keskittymään loppuillan punk-kolmiodraamaan. Koljosen Tiekiista, Anal Thunder ja Terveet Kädet soittivat Rumba-Stagella tiiviit setit nopeilla vaihdoilla. Edellä mainitussa järjestyksessä esiintyneiden bändien meininki tuntui leikkaavan autenttisuus/osaaminen -akselilla melko mielenkiintoisella tavalla.

Ensimmäiseksi lauteille nousseet tiekiistailijat eivät juhlineet vakavuudellaan, mutta ammattitaitoaan muun muassa kahdesta Viikate-jäsenestä koostuva ryhmä ei osannut piilottaa edes Fakta homma TV-sarjaan pohjaavien ripeiden turpasaunojen taakse. Soitto oli tiukkaa ja biisit periaatteellisessa älyttömyydessään ihan nokkelia, mikä nostikin joukkion kevyesti monen muun hassutteluporukan yläpuolelle. Sinänsä surullista, että moni tekee samaa tavaraa tosissaan paljon huonommalla lopputuloksella.

Seuraavana vuorossa ollut Anal Thunder taas toimi jonkinlaisena välipisteenä kolmikon ensimmäisen ja viimeisen bändin välillä. Keikasta ei jäänyt juuri mitään mieleen niin hyvässä kuin pahassakaan, meininki oli viimeisen päälle ”ihan ok”.

Viimeisenä lavalle kivunneet punk-veteraanit taas edustivat täysin vastakkaista ääripäätä avausbändin kanssa kanssa. Asennetta tuntui riittävän, mutta se hukkui teknisten ongelmien lisäksi sanalla sanoen helvetin puuduttavaan soittoon ja biisimateriaaliin. Bändin laulajan monotoninen huutaminen saatiin kuulumaan verrattain järkevästi ehkä viidennen biisin kohdalla, jolloin instrumentaalinen paahtaminen oli ehtinyt syömään viimeisenkin terän keikan potentiaalista. Jossain toisissa olosuhteissa, toisilla festareilla ja toimivalla tekniikalla TK olisi voinut olla innostavaakin katseltavaa, mutta tällä kertaa homma jäi lähinnä vaivaannuttavalle tasolle.

Lauantain miasmaattisimmasta annista vastasi vastikään uuden albuminsa julkaissut Medeia. Moderni death metal ei ole koskaan erityisemmin lämmittänyt allekirjoittaneen korvaa, mutta objektiivisesti tarkasteltuna bändi hoitaa tonttiansa suunnilleen niin hyvin kuin se on mahdollista. Pienen teltan tanner tömisi vauhdikkaan pittaamisen alla ja kasasi festarikansa pienimuotoisen wall of deathinkin keikan kenties rauhallisimpaan kappaleeseen. Settilista sisälsi kappaleita bändin jokaiselta levyltä ja hyvin mukana ollut yleisö vaikutti saavan juuri sitä, mitä olivat tulleet hakemaankin.

Sunnuntaina iltapäivällä saarilavalle nousi yksi viikonlopun henkilökohtaisesti odotetuimmista yhtyeistä. Ruotsalainen Graveyard oli minulle muutamaa erittäin lupauksia antavaa testikuutelua lukuunottamatta uusi tuttavuus, mutta lunasti tästä huolimatta kaikki odotukset ja nousi vielä huomattavasti niiden yläpuolellekin. Mielettömällä intensiteetillä paiskottu setti sai tunnin tuntumaan kovin lyhyeltä ajalta. Koko keikka oli alusta loppuun täyttä parhautta, josta on lähes mahdotonta nostaa yksittäisiä biisejä kohokohdiksi muiden yläpuolelle. Bändin yhteensoitto ja yleinen habitus olivat paljon enemmän kuin pelkkää trendiretroilua ja välillä keikka tuntuikin vain mielettömään lentoon nousseilta jameilta. Levyt hankintaan ja keikka kautta aikain parhaiden Provinssimuistojen joukkoon omissa kirjoissani.