Raportti: Jex Thoth, Mother Susurrus, 3.11.2010 Kuudes Linja, Helsinki

Teksti: Teemu Vähäkangas

Kuvat: Arto Lehtinen

 

Aika moni parta alkoi väpättämään innostuksesta tai jopa suoranaisesta kiimasta kun monen doom-mörön märkä uni Jessica Thoth viittoineen liihotteli kynttilöidylle lavalle. Loppuunmyydystä keikasta toki pystyi päättelemään että kiinnostus ulottui myös viisikon musiikkiin asti. Yksinkertaistaen luokiteltuna Black Sabbath meets Doors -tyylinen psykedeelinen ja kevyehkö hippidoomi tuntui täyttävän koko Kuudennen Linjan heti alkusekunneilta lähtien ja voimakasääninen Jessica viimeisteli lumouksen. Ajoittain lähes huutamalla vedetyt vokaalit menivät kuitenkin nuotilleen eikä ääni tuntunut pettävän missään vaiheessa. Neidon tietyt lavamaneerit tuntuivat vähän jakavan mielipiteitä, mutta mielestäni kaikkine suitsuke- ja kynttilärituaaleineenkin tämän okkultistipapittaren esiintyminen oli vahvaa, lähes lumoavaa ja vaarallisen tuntuista. Olisko Janis Joplinille jotain kaukaista sukua?

Soundimaailma oli musiikin mukaan varsin 70-lukulainen, eli rehellisen konstailematon ja siksi se toimi hyvin tässäkin tilassa. Koskettimet olivat välillä ehkä liiankin hallitsevassa osassa, mutta kun biisimateriaali on yleensä ottaen näin vahvaa niin ei voinut nillitellä tuostakaan seikasta. Vaikka muu bändi jäikin karismaattisen vokalistinsa varjoon niin pitää huomioida erikseen ainakin kitaristi Nico Kainin rouheat otteet ja soolot. Yleinen volumetaso oli varsin kova, mutta vielä siedettävän rajoissa. Koska kovin matalilla taajuuksilla tässä ei juurikaan pelattu, käytiin välillä aika ylärajoilla tuon korvien särinäkynnyksen kanssa.

Reilun tunnin mittainen intensiivinen keikka tuntui menevän yhdessä hujauksessa. Tämä rituaalinomainen trippi tuntui alkuun lähes vaativan jotain tajuntaa laajentavaa, mutta menihän tämä aivan loistavasti ihan kaljan ja valkovenäläisenkin voimin. Musiikki puhui vahvaa kieltään, eikä esimerkiksi välispiikkejä kuultu ollenkaan lopun ”Kippis”-hymähdystä lukuunottamatta. Mutta mitäs niillä välihöpötyksillä olisi tehnytkään, se riitti kun ihanainen Jessica otti yleisönsä vaivatta kuin villi wiccanainen.

Lämppärinä toiminut Mother Susurrus ei saanut aikaan samanlaista jumidraivia kuin ep:llään, mutta teki tehtävänsä nimenomaan lämmittelijänä. Jotenkin jäi vaan vaikutelma, että jampat eivät olleet oikein parhaissa fiiliksissä tai kiinnostuneita siitä mitä olivat tekemässä. Isis-tyyppinen post metallointi soi kuitenkin raskaasti ja välillä jännästi mutkitellen, mutta sen erityisempää vaikutusta tämä keikka ei nyt tehnyt.

Ilta oli suvereenisti Jex Thothin, ja uskonpa että sitä ei kukaan etukäteen edes epäillyt.