Raportti: Helloween, Stratovarius, 14.12.2010 Pakkahuone, Tampere

Teksti : Arto Lehtinen ja Elina Virtanen

Kuvat : Arto Lehtinen

 

Helloweenin keikkapaikat ovat viime vuosien aikana kasvaneet klubitasoilta isompiin areenoihin. Viimeksi Helloweenin käydessä Suomessa Gamma Rayn kanssa sekä Kaapelitehdas että Pakkahuone olivat loppuunmyytyjä. Tällä kertaan Helloween oli liikenteessä kotimaisen Stratovariuksen kanssa. Ei ollut mikään yllätys, että Kulttuuritalo ja Pakkahuone olivat jälleen loppuunmyytyjä. Lisäksi keikalla oli mukana ruotsalainen Avatar.

Avatar luonnollisesti avasi illan MacGyver-introlla. Ruotsalaisviisikon esittämä hevi kuulosti aika mitäänsanomattomalta. Laulajalla on kieltämättä hyvä ääni, mutta metalcoremainen ulosanti ei vakuuttanut. Bändi tiedusteli yleisöltä, kuinka moni oli aikaisemmin ollut katsomassa bändiä Dark Tranquillityn kanssa. Taisi käydä niin, ettei yhtään kätöstä noussut ilmaan. Kohteliaasti tamperelainen yleisö otti Ruotsin pojat vastaan.

Tauon aikana oli tavaroiden vaihto, jonka jälkeen lavalle hyökkäsi Stratovarius. Kotipelto hyppäsi lavalle kuin Bruce Dickinson konsanaan.  Tunnin pituinen setti alkoi Phoenixilla ja jatkui Legionsin kautta uusimpaan sinkkupiisiin Darkest Houriin. Totta kai settiin kuului liuta ns. tunnettuja Stratoviisuja kuten Kiss Of Judas, Black Diamond ja Hunting High And Low. Jorg Michaelia tuuraava saksalainen Alex Landeburg hoiteli hommansa varsin mallikkaasti vaikka takana oli vain muutamat treenit. Pelin henkeen kuului jokunen virhe.  Esimerkiksi Eagleheartissa basisti Lauri Porra jäi ihmettelemään tovin rumpalin virhettä. Yllätyksekseni voin sanoa, että Stratovarius piti pirteän ja energisen keikan.

Kun Stratovariuksen romut oli saatu roudattua pois lavalta, oli vuorossa Helloween. Noin kahden tunnin setti päräytettiin käyntiin uusimman levyn videopiisillä Are You Metal. Tämän jälkeen siirryttiin ajassa melkoisesti taaksepäin aina Keeperin kakkososan materiaaliin March Of Time ja Eagle Fly Free. Tämän jälkeen alkoikin kitarasoolo ja Steel Tormentorin jälkeen rumpusoolo. Näistä sooloista voidaan olla montaa mieltä. Kitarasoolo ei kestänyt kauankaan, mutta rumpusoolo tuntui kestävän iäisyyden. Loppuillan settilista koostui kolmesta Keeper levyn piisistä ja uusimman levyn tuotoksista. I Want Out ja Future Wolrd kestivät yhteensä rapiat puolisen tuntia. Piisejä venytettiin ihan tolkuttomasti, kun yleisöä piti huudattaa koko rahan edestä. Mielestäni piisit olisi voitu soittaa normaalisti ilman ärsyttäviä huudatuksia.  Ride The Sky oli miellyttävä muisto ajasta, jolloin Hansen vielä lauloi Helloweenissä. Illan päätti Dr. Stein, jolloin yleisön seassa liikkuneet valkotakkiset nousivat lavalle. Samaan aikaan Pakkahuoneen kulmaukseen nousi iso kurpitsa.

Tällä kertaan Helloween ei ollut niin vakuuttava kuin edellisellä kerralla Gamma Rayn kanssa. Ylipitkät huudatukset veivät parhaimman terän keikan nautittavuudesta. Jos sooloilut ja huudatukset olisivat loistaneet poissaoloillaan, keikka olisi ollut tiukkaa legendaarista power metal -ilottelua.