RAGNAROK – Malediction

352062
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Agonia Records

Norjalainen Ragnarok on tehnyt jo varsin pitkän uran black metal -musiikin parissa, josta olen itse tähän päivään asti ollut täysin tietämätön. Kai se on sitten varsin kunnioitettava saavutus joillakin mittareilla, sillä vaikka en nyt miksikään fanaattiseksi black metal -musiikin suurkuluttajaksi itseäni laskekkaan, on kyseessä olevaa musiikkityyliä tullut silti kuunneltua jo melkoisen kauan. Malediction on järjestysnumeroltaan yhtyeen seitsemäs pitkäsoitto ja se sisältää nopeatempoista mustaa metallia.

Kappaleet eivät paljon armoa anna, sillä Ragnarok paahtaa täysillä eteenpäin raivokkaan blast beatin saattelemana. Valitettavasti riffit eivät ole mitenkään kovin kummoisia, ollen lähinnä hyvin geneerisen oloisia, eivätkä edes jää pidemmäksi aikaa mieleen. Hyviäkin kappaleita levyllä onneksi on, kuten esimerkiksi Dystocratic, joten täysin tylsästä kuuntelukokemuksesta ei ole kuitenkaan kyse. Levyn äänipolitiikasta minulla ei ole varsinaisesti mitään valitettavaa, vokalisti etenkin hoitaa tonttinsa oikein hyvin.

Tuntuu että Ragnarok on hieman kaavoihinsa kangistunut, sillä nyt tarjolla oleva levyllinen black metalia on tavallaan ihan asiallista materiaalia, mutta eipä tämä eroa oikein millään tavalla tusinasta muutakaan vastaavaa bändiä ja vastaavia levyjä on maailman syrjä täynnä jo muutenkin. Jatkuva nopeatempoinen paahto käy myös pidemmän päälle melko tylsäksi, olisin kaivannut siis enemmän vaihtelua kappaleiden tempoissa sen vuoksi.

Norwegian Ragnarok has already had quite a long career in black metal music, of which I’ve been totally ignorant until this very day. I guess it’s some kind of an achievement on its own, as even though I don’t consider myself a fanatical consumer of black metal, I’ve still heard my fair share of it over the years. Malediction is the group’s seventh full length and it contains black metal played with a fast tempo.

None of the songs give you a lot of mercy as Ragnarok bursts forward accompanied by aggressive blast beating. Unfortunately guitar riffs aren’t anything special, having a feeling of very generic nature and they don’t tend to stick in your mind for any longer than necessary. Luckily there are good songs on the album too, like Dystocratic for example. So it’s not a totally boring listening experience. I don’t really have anything negative to say about the records sound politics, the vocalist does an especially good job with his performance.

I got a feeling that Ragnarok plays it safe and didn’t try to do anything new, as this album full of black metal is all pretty decent material, but it really doesn’t differ that much from any other bands that are out there by dozens. The world is already full of this kind of albums. Also the constant high speed and fast tempo tends to get very boring after a while, so I would have liked to hear more changes of tempo because of that.

Aleksi Vaittinen