PYÖVELI: Not A God, Just An Executioner

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Witches Brew

Thrash-lääkäri, joka Pyöveljeksille tehdyssä terveystarkastuksessa havaitsi metallidueton sydämistä ennen niin voimakkaana kuuluneen thhrrraaassshhh-sivuääneen muuttuneen kovin vaimeaksi rohinaksi, ei voinut antaa kaksikolle muuta lääkettä kuin passittaa heidät välittömästi uuden levyn tekoon. Kelpo tohtorin diagnoosi oli enemmän kuin oikea ja veljesten kannalta suorastaan vitaali – olihan edellisestä Pyöveli-äänitteestä kulunut aikaa jo puoli vuosikymmentä.

Uusi levy todistaa, että Pyöveljekset ovat tervehtyneet vanhan thrash-voiteen vaikutuksessa nopeasti. Kaikki tutut elementit rototomien piukeasta kuminasta vokalistin kireisiin kiljahduksiin ovat tallella. Kitaristi T Pyöveli N:n soolot ovat kuin vedenalaisia äänitallenteita valaiden kidutussessioista. Ehkä kyseessä on hivenen debyyttiä tummempi Pyöveli-julkaisu. Ei kuitenkaan black-thrashiä, vaan 100 % pyövelimäistä hulluutta.

Uusi levy ei ensi kuulemalta sisällä niin ikimuistoisia pikateloituksia kuin debyytti. Muutamien toistokertojen jälkeen pyövelimäinen mielipuolisuus kuitenkin näyttää vetovoimansa esimerkiksi kappaleissa Thrashing Militia, Kill & Destroy, Road to Hell, Steel Invasion, The Beast ja Too Loud for the Crowd. Ja kun albumin nimikkoraita lähenee loppuaan, ei voi kuin yhtyä T Metal N:n julmaan julistukseen: ”Die!!! Ha ha haa!!! Kuolema kaikille Saatana!!!”

Parasta pyövelissä on juuri tämä yhtyeen yltiöaggressiivinen asenne, jonka seurauksena kappaleet joutuvat lähes kaatumavaaran kohteeksi. Pyöveli ei laskelmoi, eikä tee kompromisseja. Hautausmaa planeettamme on täynnä teknisesti taitavampia mättäjiä, mutta Pyöveliin verrattuna ne kuulostavat muovisieluisilta. Tärkeintä on mielipuolinen tunne, ja psykopaattisen thrash metalin verisellä polulla Pyövelin vastustajat ovat vähissä.

Tuure Heikkilä