PROFETUS: …to Open the Passages in Dusk

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija:Weird Truth Productions

Jyhkeästi jyristen kuljetaan tässä. Toisella levyllään Profetus jatkaa siitä mihin se edellisellään jäi. Nämä neljä raitaa kuulostavat yhtenäisemmältä ja tunnelmaltaan tiivistyneeltä versiolta aikaisemman albumin kappaleista. Tiivistyminen ei tässä tarkoita kappaleiden lyhentymistä – rallit pääsevät maaliin viidentoista minuutin molemmin puolin – vaan kaikkien palasten hitsautumista tiiviimmin yhteen ja tunnelman käsinkosketeltavuutta, kuin kosteus ikivanhan raunioituneen kivimuurin pinnalla.

Äärimmäisen synkeää haikeutta henkivä When Autumn Cries a Fiery Canticle aloittaa vaelluksen väkevästi. Ihmeen hyvin Profetus onnistuu taas luomaan hitaasti kasvavan jännitteen vähittäisillä muutoksilla ja vaihvihkaa kehittyvillä melodioilla. Toisena kuultava The Watchers Dusk on myös hieno teos mutta etenkin alkupuoleltaan omiin korviini liian samankaltainen ensimmäisen kappaleen kanssa. Hienosti tämäkin veisu toimii, mutta ehkä olisin kaivannut tässä kohtaa jotain särmikkäämpää ratkaisua, kuten yllättävää riffittelyä tai häijympää melodisuutta. No, kolmannen The Shoreless -kappaleen raahustava melankolia toimii loistavasti ja tarjoilee lisäksi pari herkullista käännettä, jotka upottavat kuulijan entistä syvemmälle kauniin lohduttomiin syvyyksiin. Viimeisenä lavalle valuu Burn, Lanterns of Eve. Sen murskaavat lyönnit naulaavat levyn teesit lopullisesti kiinni teräksisillä nauloilla ja Procession-vokalisti Felipe Plaza Kutzbach käy laulamassa kappaleen kruunuksi upeat puhtaat vokaaliosuudet.

Levy siis alkaa hienosti ja vain paranee loppua kohti. Ainoa miinuspuoli on yllätyksettömyys: nyt Profetus on löytänyt omimman tyylinsä funeral doomin pimeästä ytimestä ja muokannut siitä selkeästi rajatun mustaoksaisen puun. Tuoreita versoja ja juurten hapuilua uusiin suuntiin voisi kaivata jatkossa, mutta tämä levykokonaisuus on niin väkevää tavaraa, että moinen haikailu häviää mielestä pian. Myös soundipuoli on hienosti kasassa: erittäin raskas, kiemurteleva äänimassa antaa tilaa myös hienovaraisemmille eteerisille yksityiskohdille. Rumpujen vakuuttava kumina alleviivaa askelten painavuutta ja koskettimien viipyilevä verhoilu viimeistelee massiivisen paketin.

Seppo Rautio