PROFETUS – As All Seasons Die

Profetus
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Weird Truth Productions

Vesi virtaa hiljaa. Voimakkaasti ja armottomasti mutta huomaamatta ja hienovaraisesti se kovertaa uurteita kallioon ja maaperään. Samoin tuntuu Profetus-yhtyeen musiikki tekevän matkaa läpi kuulijan tajunnan ja funeral doomin perinteisen maaston. Yhtyeen kolmannella kokopitkällä kaikki turha kuulostaa hioutuneen pois ja musiikki matelee murskaavana, kaihoisana ja tasapainoisena virtana.

Ensimmäinen raita on intro, jossa tunnelma on kuin kirkkoon astuessa, sen verran hartaasti urut humisevat. Pian mukaan liittyy matala, hieman mumiseva puheääni, kuin kertomuksen alkua esitellen. Tunnelma ei siis ole alleviivatun mahtipontinen vaan odottava ja mietteliään pysähtynyt. Kun ensimmäinen varsinainen biisi alkaa, kaikki kuulostaa hyvin tutulta. Profetusin pelkistetty funeral doom on ikään kuin puhdistunut entistä tiiviimmäksi olennoksi. Ehkä tällä kertaa urkujen huokailu on aiempaa suuremmassa osassa ja rummut jysähtelevät käskevämmin ja painavammin kuin kahdella edellisellä levyllä. Joka tapauksessa suuria muutoksia ei ole tapahtunut ja välillä voi tuntua, että sävellystyö jatkuu liiankin suoraan edellisen levyn veisuista.

Yllätyksettömyyden ja monotonisuuden kuitenkin korvaa musiikin jatkuva maltillinen liike: veteen liittyviä vertauksia käyttääkseni vene lipuu pitkin hidasta virtaa ja näennäisesti samanlaisina pysyvät korpimaisemat tarjoilevat mieltä rauhoittavaa harmoniaa ja luonnonmukaista vähittäistä muutosta vuodenajan vaihtuessa pikku hiljaa seuraavaan. Tällaisiin mietteisiin tässä väkisinkin liukuu sen sijaan, että sen tarkemmin kuvailisi soundeja tai kappaleiden rakenteita. Oikeastaan voisinkin kutsua tätä henkiseksi funeral doomiksi vastapainona lajityypin rumalle, fyysiselle äärilaidalle, jossa keskiössä on rappio, pimeys ja mätänevä liha. Mahtavaa kamaa voi toki olla sellainenkin.

Eräs mainittava yksityiskohta on, että toisessa kappaleessa Dead Are Our Leaves of Autumn on upea pitkä kitarasoolo. Sen jälkeen vuorossa on viimeinen eli kolmas (tai intro mukaan laskettuna neljäs) laulu, jonka urkumelodiassa aistin kyllä voimakasta tuttuuden tunnetta jostain aikaisemmasta Profetus-sävellyksestä. Joka tapauksessa kyseinen levyn finaali on ehkä eniten ”hitiksi” sopiva tämän levyn teoksista. Pian – tai no, pian ja pian, siis vartin kestävän päätöskappaleen jälkeen – levy onkin lopussa. Kokonaiskestoa As All Seasons Dielle kertyy hieman alle 40 minuuttia. On itse asiassa hyvä, että mukaan ei ole tungettu useampaa sävellystä. Kokonaisuus on tarpeeksi tuhti paketti näinkin, ja nämä neljä raitaa edustavat tyylikkäästi ja albumin teeman mukaisesti neljää vuodenaikaa.

Seppo Rautio