PIGEON HUNT / CICUTOXIN [split-LP]

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Rämekuukkeli-levyt

 

Pahoinvointia on ilmassa. Levyn yhdellä puolella Pigeon Hunt raastaa, rääkyy ja riehuu ja toisella puolella Cicutoxin rankaisee, uhkailee ja raivoaa. Että sellaista rentoa hiplailua olisi luvassa.

Näistä tapauksista Pigeon Hunt on vaikeampi kuunneltava. Sen verran veemäisen kiihkeää ja poukkoilevaa on meininki. Raastoa, huutoa ja kulmikkaita käännöksiä. Maanisesti huutava vokalisti. Vinkuva ja kirskuva kitara. Karuilta kuulotavat myös rummut ja basso. Kirsikkana kakun päällä törähtelee trumpetti. Ei tämä toki mitään free jazzia ole, eli ihan selkeistä riffeistä ja osista nämä viisi lyhyehköä kappaletta muodostuvat. Melko riivattu tunnelma niissä kyllä on. Toisen biisin ”heaven was a hoax, hoax is the heaven” -rääkynä tarttuu mukavasti takaraivoon. Lyriikoissa silmiinpistävä piirre on törkyisten seksuaalisten mielikuvien yhdistäminen ahdistaviin uskonnollisiin ja väkivaltaisiin tilanteisiin. Aikamoista.

Hieman lähempänä omien kuuntelutottumusteni askelmerkkejä kulkee Cicutoxin. Heidän pari kasettijulkaisuaan olenkin kuullut jo aiemmin, ja saman soundin jalostaminen jatkuu näillä neljällä raidalla. Surumielinen ja painostava sludge on homman nimi. Surumielisyys ei tässä tarkoita mitään hienostelevaa nyyhkimistä vaan parkua ja hammasten kiristystä. Itse asiassa vokalistin värisevä karjunta kuulostaa siltä, kuin hänen talonsa olisi juuri palanut ja hän huutaisi ja puisi nyrkkiä mustalle taivaalle, joka sylkee räntää ihmispolon kasvoille. Kasettijulkaisuihin verrattuna biisit kulkevat itsevarmemmin ja myös bändi kuulostaa soittavan tiiviimmin yhteen. Tempo säilyy koko ajan tuskaisen hitaahkona.

Pigeon Huntin puoli muuten on tarkoitettu pyöritettäväksi 45-nopeudella ja Cicutoxinin osuus 33:lla. Joka tapauksessa melko väkevä yhdistelmä tällä kiekolla on kyseessä. Kaksi sopivasti erilaista bändiä, joilla kuitenkin on samantyylinen sisäänpäin kääntynyt, luhistumisen partaalla kärvistelevä ilmaisutapa.

Seppo Rautio