PIGEON HUNT – 10″

Pigeon hunt
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Spelling Trouble

Kotimainen Pigeon Hunt tykittää varsin miellyttävän kuuloista ja eloisaa jämäkkää hardcorea. Meininki kallistuu metalliseen ja kontrolloituun suuntaan pikemminkin kuin kaoottisemman 82-tyylisuunnan ihailuun. Eipä silti, että tämä soundeiltaan mitään ehtaa metallia olisi. Joka tapauksessa ulosanti tuntuu tuoreelta, mikä johtuu varmaan osittain siitä, etten itse ole kuunnellut tämän kaltaisia bändejä kyllästymiseen asti.

Kappaleet ovat toisaalta iskeviä ja suorastaan hengästyttävän nopeita, mutta mukana on toiseenkin ääripäähän kuuluvia, hitaammin ja raskaammin eteneviä esityksiä. Ensi kuuntelukerroilla tuntui jotenkin, että levyltä ei tempoeroista huolimatta löytyisi tarpeeksi vaihtelua. Tuo osoittautui onneksi vain harhakuvaksi, sillä tarkempi perehtyminen paljasti lätyn aivan tarpeeksi monipuoliseksi ja kaikki biisit omanlaisikseen. Näin lyhyeksi levyksi mukaan onkin mahdutettu varsin erikaltaisia esityksiä, kokonaismitan puolestahan jopa kaikki vedot olisivat voineet olla nopeammasta päästä. Mutta ei tätä kahdeksan biisin ja noin vartin kestävää julkaisua ei voi nytkään pitkäveteiseksi haukkua, siitä pitävät huolen jo mainitsemieni ominaisuuksien lisäksi todella onnistunut äänimaailma sekä aggressiivinen huutaja. Tiedä sitten, kuinka pitkän annoksen tätä jaksaisin sulattaa, mutta nyt mitta on joka tapauksessa ihanteellinen.

Miinusta annan pelkistetystä ulkoasusta. Kansitaidetta ei voi hyvällä tahdollakaan kovin paljon kehua, ja olisin myös kaivannut enemmän informaatiota sekä yhtyeestä että kappaleista. On vaikea suitsuttaa täysillä musiikkia, jonka sanomasta ei ole minkään sortin aavistusta, vaikka arvaillahan aina voi. Biisitkin on nimetty numeroin. Mutta ehkä tämä ”mystisyys” on vain laskelmoitu keino ihmisten mielenkiinnon herättämiseen. Häpeällisen huonon julkaisun takia miesten ei ainakaan tarvitse jälkiään peitellä!

Tuukka Termonen