Phlegein – Devotion

 

Arvosana: 9/10

Julkaisija: Northern Heritage Records

Kun kylillä kuiskaillaan yhdeksänkymmenluvun black metallin paluusta, niin ajatukset siirtyvät automaattisesti tietynlaisiin levyihin joissa syntikoita ei enää katsota kieroon ja akustiset osiot kuuluvat kokonaisuuteen. Melodramaattiset melodiat eivät enää aiheutakaan allergisia oireita jne. Mutta yhdeksänkymmenluku on/oli näemmä paljon muutakin ja sellaista paluuta juurille esittelee Phlegein uusimmalla täyspitkällään Devotion. Virallisestihan Northern Heritage ei jakele promolevyjä, mutta koska sain tämän kappaleen ilmaiskappaleena, ajattelin että ansaitsen sen kirjoittamalla siitä muutaman sanan. Sillä kyseessä on levy jonka olisin ostanut jokatapauksessa ihan oikealla rahalla ennemmin tai myöhemmin. Tämä arvostelu on vähintä mitä sen ansaitsemiseksi voin tehdä.

Kansi ja bookletti ovat mustavalkoiset ja kansikuvassa palaa kirkko. Vahvaa ja tylyä symboliikkaa, mutta ei välttämättä mitään omparäistä, you might say. Mutta se kuvastaa täydellisesti itse levyn musiikillista antia. Levy lähtee käyntiin suoraan ja täysillä ilman minkäänlaista introa. Ensivaikutelmalla soundi tuo mieleen Impaled Nazarenen Ugra-Karman, jos se vain olisi miksattu hieman eri tavalla. Kitarat ovat kireät, rummut paukkaavat äänekkäästi ja laulu pudottaa vaikut korvista. Vaikka levyllä onkin pari aiempaan kuvaukseen sopivaa syntikkamaalailua, niin muuten Devotion on rakennettu kolmella peruselementillä; riffeillä, rummuilla ja laululla. Yksikään näistä ei ota roolia muiden yläpuolella eikä mikään jaa toisen jalkoihin.

Riffit; jos sävellyksiä on pakko lähteä vertailemaan johonkin, niin levy on ikäänkuin vanhan Impaled Nazarenen ja Hornan väliltä. Biisit on rakennettu selkeistä melodiankulkuista joista osa on selkeästi tehty taustariffeiksi antamaan laululle tilaa, kasvattamaan tunnelmaa tulevaa varten ja osa ottamaan isompaa roolia kertosäkeissä tai väliosissa. Biisikohtaisesti riffejä ei ole liikaa ja niitä on osattu soittaa juuri oikea määrä, joten levy ei mene aivan sekameteliksi ja se on helppo sisäistää jo ensimmäisillä kuuntelukerroilla. Vastaavasti riffejä on tarpeeksi ettei tylsistyminen pääse hiipimään mieleen ja mielenkiinto pysyy yllä. Jokatapauksessa jokainen riffi kuulostaa niin harkitulta että huomaa niiden käyneen läpi tarkan seulan. Niin sävellys- kuin sovitusvaiheessa on onnistuttu pitämään täydellinen tasapaino.

Rytmi; rummut on nostettu pintaan ja BLK:n tyly komppaus on varsin tunnistettava. Se on suora mutta jopa ennalta-arvaamaton, se ei kikkaile mutta silti/juuri siksi äärimmäisen tarkkaan soitettu. Jokainen isku lyödään täysillä perille eikä blasteja tai tuplabasari osioita todellakaan jaella ilmaiseksi, ne pitää ansaita ja niitä pitää osata odottaa. Itseasiassa kuulee miten jokaisella pelliniskullakin on merkityksensä, ne eivät ole siellä huvikseen vaan palvelevat osana suurempaa kokonaisuutta.

Laulu; on nostettu pintaan ja antaa todella vakuuttavan tunnelman levylle. Näin pinnassa ollessaan se ei tarvitse mitään säröjä tai kaikuefektejä, vaan kaikki se korina ja kauheudet tulevat kurkunpäästä. Tässä levyllä laulu on yksi instrumentti muiden joukossa eikä vain välttämätön paha. Pidennetyt korinat ja huudot ovat tosiaan kuin kitkerää myrkkyä syljettäisiin silmille.

Yhdessä nuo kolme asiaa ovat oikeasti enemmän kuin tekijöidensä summa. Teoriassa se on vain perinteisen black metal levyn kaava, mutta silti en keksi oikeastaan yhtään levyä mihin tätä nyt vertaisin. En vaikka kuinka pitäisin tätä ”ah-niin-perinteisenä-ja-konstailemattomana black metal levynä”.

Tämä levy vakuutti itselleni että Phlegein on tosiaan yksi tämän hetken kovimmista bändeistä. Se ei paistattele julkisuudessa tai sosiaalisessa mediassa mutta se ei myöskään yritä väkisin olla salaperäinen tai mikään ”vaiettu salaisuus”. Phlegein on vaatimaton koska muilla ei ole mitään sille annettavavaksi. Phlegein saa sen minkä se ansaitsee eikä määrä korvaa laatua kuuntelijakunnassakaan. Sen takia Devotion kuulostaa juuri siltä että tämän levyn tekovaiheessa ei ole kohdeyleisöltä kysytty mielipiteitä että millaista levyä tässä nyt seuraavaksi pitäisi tehdä. Tässä on palattu aivan black metallin lähtöasetelmiin ja lähdetty sitä kautta rakentamaan omanlaista levyä. Ei siis että pelkästään olisi katsottu taaksepäin ja sieltä täältä napattu parhaita ideoita oman konseptin päälle liimattavaksi. Devotion on hyvin omistautunut levy.

Timo Oranen