Pelkkä Spotify ei riitä

Törmäsin tutkimukseen, jossa esiteltiin Spotifyn käyttämää tekniikkaa. Se on yhdistelmä perinteistä server-client -rakennetta ja P2P-verkostoa. Sinänsä mielenkiintoista luettavaa, mutta tutkimuksen sivutuotteena oli syntynyt dataa, joka on vieläkin mielenkiintoisempaa. Tutkimuksesta nimittäin ilmeni, miten ihmiset Spotifya käyttivät.

Spotify hakee kuunneltavia biisejä kolmesta eri lähteestä:

  • Cache: tämä on Spotify-applikaation oma välimuisti, joka sijaitsee käyttäjän omalla koneella. Välimuistin kokoa voi säädellä, tyypillisesti se on kuitenkin luokkaa 5Gb, ja siellä on noin 1000 biisiä säilöttynä. Täältä siis löytyy biisit, joita käyttäjä on aiemmin kuunnellut. Jos cache täyttyy Spotify siivoaa sieltä pois vähiten kuunnellut kappaleet.
  • P2P-verkko: Jos biisiä ei löydy omalta koneelta, Spotify ryhtyy tarkistamaan, löytyykö kappale vertaisverkosta, toisin sanoen muiden spotify-käyttäjien cachesta. Spotify ei kelaa kaikkia maailman tietokoneita läpi, vaan etsii vertaisverkosta tietyn logiikan mukaan. Se on esitelty tutkimuksessa tarkemmin, mutta en käy sitä tässä blogikirjoituksessa sen tarkemmin läpi. Karkeasti ottaen, nämä ovat siis biisejä, joita joku muu on jo kuunnellut.
  • Serveri: Jos ei muu auta, niin huudetaan serveri hätiin. Jos kappaletta ei löydy vertaisverkosta (tai stream on liian hidas), se haetaan Spotifyn palvelimelta. Nämä ovat biisejä, joita kuunnellaan harvoin, koska ne eivät ole levinneet vielä riittävän kattavasti P2P-verkostoon.

No mitä tämä oikeastaan tarkoittaa?

Alla oleva kuva selvittää asiaa. Yli puolet kuunteluista kohdistuu tuttuihin kappaleisiin, koska ne haetaan koneen omasta välimuistista! Reilu kolmannes biiseistä on sen verran suosittua kamaa, että se löytyy P2P-verkosta. Serveriltä tulee vain 8,8%. Serverillähän sijaitsee mm. kaikki uudet biisit, koska ne eivät ole vielä ehtineet levitä vertaisverkkoon.

Tutkimuksessa esitelty toinen tilasto puolestaan kertoo, että 88% kaikesta kuuntelusta kohdistuu 12% sisällöstä. Myös kaikista serverille tulevista pyynnöistä 79% kohdistuu 21% materiaalista.

Tutkimusjakson aikana 60% kaikesta tarjolla olevasta materiaalista kuunneltiin vähintään kerran. Kääntäen se tarkoittaa, että 40% biiseistä, jäi vaille yhtäkään soittoa. Kun Spotifyssa on n 15 miljoonaa kappaletta, se tarkoittaa 6 miljoonaa unohdettua biisiä!

On tärkeää huomata, että tutkimusjakso oli vain viikon mittainen, se suoritettiin ajanjaksolla 23.3.2010–29.3.2010. Jakson lyhyydestä johtuen, tieteellisesti päteviä johtopäätöksiä ei kannattane alkaa vetämään, mutta se antaa kuitenkin vihjeen. Lisäksi perstuntuma on, että ihmisten tapa kuunnella musiikkia ei ole muuttunut mitenkään radikaalisti.

 Ja johtopäätöksiä

Edellä kuvatusta ihmisten kuuntelutottumuksista johtuen kenellekään ei pitäisi riittää se, että biisit nakataan Spotifyyn ja sitten jäädään kotiin aggressiivisesti odottelemaan rahavirtoja. Koska kuuntelu kohdistuu rajusti jo tutuksi tulleeseen materiaalin, ja koska Spotify ei itse aktiivisesti tarjoa uusia uusia biisejä kuunneltavaksi, markkinointi on entistäkin tärkeämpää!

Insentiivi kuunteluun on edelleen tultava Spotifyn ulkopuolelta, se ei yksin tee autuaaksi. Esimerkiksi bändin sivuilta saattaa löytyä linkki MySpaceen, jossa on mahdollista kuunnella biisejä, mutta miksi bändistä kiinnostunut, mahdollinen uusi fani ohjataan huonosti toteutettuun palveluun, josta artisti ei saa jeesuksen killinkiä rahaa? Kuinka monella bändillä on kotisivuillaan valmiita soittolistoja kuunneltavaksi? Albumeista löytyy yleensä kuvia ja biisien sanoja, mutta missä linkit Spotifyyn?

-Jani Suopanki