Paul Stenning – “Rage Against the Machine – Taistelu lavalla” [Kirja]

ratm
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Into Kustannus, 2013, s. 220

Ensinnäkin minun on pakko pyytää anteeksi sitä, että tämä arvostelu tulee hieman myöhässä. Kirja on lojunut todo-listalla jo kesästä asti jolloin se julkaistiin, mutta on ollut vaikeuksia saada se luettua Jallujen ja Aku Ankkojen välissä, jotenka arvostelun kirjoittaminen hieman venähti. Vaikka Rage Against the Machine ei välttämättä ole täysin Miasman kohderyhmän musiikkia, ei meille juuri kirjoja lähetetä, joten samapa se on arvostella ne vähätkin.

Rage Against the Machine on henkilökohtaisesti minulle käytännössä lähes tuntematon bändi, ennen kirjaa olen kyllä tuntenut nimen ja kuullut ehkä kappaleen kaksi, mutta mitään varsinaista kuvaa yhtyeestä minulla ei ole ikinä ollut. Tämä onkin siis hyvä tapa testata, että onko kirjasta mitään iloa lukijalle, jolle aihe on etukäteen tuntematon.

Alussa kirja keskittyy selittämään lyhyesti ja yleisesti hieman protestilaulujen historiaa ja  alustamaan yhtyeen johtohahmojen, eli vokalisti Zack de la Rochan ja kitaristi Tom Morellon alkuperää ja varhaiselämää. Molemmat tulivat melko erilaisista lähtökohdista, mutta molempia yhdisti se, että he edustivat yhdysvaltojen etnistä vähemmistöä, mistä juontaa juurensa myös poliittisten epäkohtien näkemisen toisesta valosta kuin yhdysvaltalaisen pysähtyneistön näkökulmasta. Kirja etenee loogisesti, yhtyeen perustamisesta sen hajoamiseen asti, käyden levyt läpi yksi kerrallaan ja kertoen hieman niiden tekovaiheista, sisällöstä ja hieman myös siitä mitä muuta yhtyeen ympärillä niiden aikoina tapahtui. Lopulta myös käydään läpi yhtyeen hajoaminen, sekä Audioslaven perustaminen ja siihen liittyvät asiat.

On mielestäni mielenkiintoista törmätä suuremman kokoluokan yhtyeeseen, jonka motivaatiot musiikin tekemiseen ovat jotkin muut kuin ne perinteiset; huumeet, biletys ja pillu. Rage Against the Machine ottaa kärkkäästi kantaa ja seisoo sanojensa takana, joka on nähtävissä jo siinä, että yhtyeen jäsenet ovat harrastaneet vuosien saatossa muutakin poliittista aktivismia pelkän asioista laulamisen lisäksi, yhtye tuntuu seisovan tekstien takana tukevasti.

Mielestäni kirja on juuri sopivan mittainen ja sen lukee läpi ihan ilolla, ilman että se tuntuu suurelta taakalta. Kerronnan puolesta se on hieman vakava ja keskittyy lähinnä Rage Against the Machinen musiikillisen puolen ja heidän agendan selittämiseen. Mitään sekoilumehusteluja tai muuta julkkiseksploitaatiota siltä on turha odottaa, eikä hauskoja anekdootteja kerrota kirjan aikana kuin muutama kappale. Mielestäni tämä vaan ihan hyvä asia, sillä ainakaan itse en pidemmän päälle jaksa viinanhuuruisista huumepelleilyistä tai vastaavasta lukea. Käännöksessä oli mielestäni hieman outoa se, että kun kappaleiden sanoituksia lainattiin, oli ne käännetty suomeksi. Eihän tässä nyt mistään Kirkan lainakappaleista ollut puhetta, joten ne olisi voinut ihan englanniksikin mielestäni olla.

Kuitenkin kirjasta jäi oikein positiivinen kuva ja saipa se minut tutustumaan myös yhtyeen musiikkiin, jonka huomasin vielä sopivan oman musiikkimakuni kanssa. Joten suuret kiitokset myös tästä!

Aleksi Vaittinen