OSOKA – Osoka

a3520411132_2
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Slow Burn Records

Osoka on venäläisen samannimisen yhtyeen toinen täyspitkä julkaisu, ja se on sellainen julkaisu jota kuvaavat avainsanat varmasti olisivat hypnoosi ja junnaus. Yhtye on entisestään minulle täysin tuntematon, mutta miellyttävä uusi tuttavuus kaiken kaikkiaan, sillä levynä Osoka on paikoin melko tunnelmallinen ja mielenkiintoinen tapaus.

Huomion yhtyeen musiikissa vie hypnoottiset vokaalit ja rummut, yhdistettynä junnaavaan, monotoniseen ja yksinkertaiseen riffittelyyn. Parhaimmillaan tämä saa aikaiseksi jonkinlaisen pienen hukkumisen kevyeen transsiin. Tällainen monotoninen toisto ja junnaus on usein erittäin riskialtista, se käy helposti pitkästyttäväksi, mutta mielestäni Osokan tapauksessa otettu riski on kantanut hedelmää, tyyli toimii ja lopputulos on positiivisen puolella. Onnistuneimpia kappaleita edustaa muun muassa Отец. Voisin jopa mennä väittämään, että levyllä olevat breakdown-osiot särkevät levyn monotonisuutta välillä hieman liian karusti, joka ainakin omalla kohdalla rikkoo levyn lumousta useammin kuin kerran.

Vokaalit ovat varustettu melko vahvalla kaikuefektillä, eikä niistä varsinaisesti ota edes mitään selvää, jo venäjänkielisyytensä vuoksi, mutta tämä fakta ei kyllä millään tavalla syö itse musiikista tehoa. Vokaalit ovat tässä tapauksessa vain yksi elementti lisää särisevän äänimaailman kokonaisuudessa, jossa sanoilla ei tunnu olevan edes suurempaa tarkoitusta. Muutenkin levyn äänimaailma on aika miellyttävä ja kaikki soittimet kuuluvat melko hyvin, bassoa lukuunottamatta joka tietysti olisi voinut pöristä taustalla hieman paremmin kuuluvasti.

Kaikkiaan levy on kokonaisessa mitassaan hieman raskasta kuultavaa, koska kestoa on yli 54 minuuttia. Vaikka pitkät kappaleet kuuluvat toki tällaisen musiikin luonteeseen, olisi kappaleita voinut ehkä määrällisesti vähentää tätä julkaisua varten, tai jossakin tapauksissa tiivistää. Kuten yllä jo totesin, hypnoottinen flow menee välillä rikki myös muutamien breakdown-osioiden kanssa, josta myös tulee pieni miinus.

Osoka is the second full-length of a russian band carrying the same name as the album, and it’s a record that could be described with keywords like hypnosis and droning. This band is an unfamiliar one to me before this album, but still a pleasant one to be introduced with all in all, because as an album Osoka is very atmospheric and interesting one from time to time.

In the music the attention goes to the hypnotic vocals and drumming, which are fused with droning, monotonic and quite simple riffs. At it’s best this causes some kind of mild drowning into a light trance. This kind of monotonic droning is usually very riskable, because it tends to get boring quite easily, but I think that in the case of Osoka, the risk has borne fruit. The chosen style works and the end result is was in the positive side. One of the most successful songs is Отец for example. I would go as far as to claim, that the breakdown parts in the songs broke the monotonousness of the album a bit too much from time to time, and in my case it also breaks the enchantment of the album more than once.

The vocals have been infused with very strong distorting echo, and because of that they are not really that audible, that and because they are in Russian too, but this fact really does not affect the overall effectiveness of the music at all. The vocals are just one element in the buzzing soundscape of the whole, where in the words does not even matter that much. Anyway the soundscape is pretty pleasant and all instruments are audible, but the bass could have (of course) been roaming and buzzing in the background more audible.

All in all the album is a pretty heavy load to listen in all it’s length, because it clocks for over 54 minutes. Even though lengthy songs belong to the nature of this kind of music, they still could have cut out a few or perhaps compress them a bit. And as I mentioned earlier, the hypnotic flow breaks from time to time because of those breakdowns, which gives this album a small minus too.

Aleksi Vaittinen