Ordinance – In Purge There is No Remission

Arvosana: 9/10

Julkaisija: The Sinister Flame

Kaksimiehinen Ordinance on reilun vuosikymmenen mittaisen olemassaolonsa aikana julkaissut eponyymin demonauhan sekä kaksi täyspitkää levytystä. Näistä ensimmäinen, Relinquishment, ilmestyi vuonna 2014 Ahdistuksen Aihion julkaisemana, kun taas käsillä olevan In Purge There is No Remission -albumin on saatellut maailmalle The Sinister Flame.

In Purge There is No Remission pitää sisällään seitsemän kappaletta ja kestoa levyllä on pikkaisen alle viisikymmentä minuuttia. ADHD-sotureiden keskittymiskykyä ei siis koetella aivan yhtä perusteellisesti kuin bändin esikoisalbumilla, jolla oli mittaa reilun tunnin verran.

Ordinancen esikoisteos oli muutamista heikkouksistaan huolimatta levy, joka jätti jälkeensä lupauksen kirkkaammasta tulevaisuudesta. Tuon lupauksen bändin jälkimmäinen albumi lunastaa voitokkaasti liehuvin lipuin. Tällä levyllä käytännössä jokainen osa-alue on mennyt muutaman askeleen eteenpäin; saundimaailma, vokaalit, kokonaisuuden hallinta.

Siinä ei kuitenkaan ole kaikki, sillä lisäksi kaksikko on saanut aikaan jotakin sellaista, jonka voisi paremman termin puuttuessa runoilla ”Mustan kullan synteesiksi”. Hieman selkokielisemmin muotoiltuna: Ordinance tuntuu toisella levyllään louhineen esiin mustan metallin kvintessenssin, sen olennaisimman ydinmehun ja parhaimmista parhaan, josta he ovat sitten alkemiallisesti puhdistamalla ja uuttamalla tuottaneet käsillä olevan seitsemän kappaleen kokonaisuuden.

Omanlaisensa erityistapauksen In Purge There is No Remissionista tekeekin juuri se, että korva tavoittaa monenlaista tuttua 80-lukulaisesta raskaskouraisesta kolistelusta myöhempien aikojen valkohehkuiseen hengelliseen kiihkoon ja mihin ikinä, mutta mistään ei tule tunnetta matalaotsaisesta pastissiflirttailusta tai riffien pummaamisesta. Monenkirjavista vaikutteistaan huolimatta Ordinance kuulostaa aina ensisijaisesti itseltään. Siihen päälle bändin jälkimmäinen opus sisältää sellaisen määrän kiinnostavia ja kieroja yksityiskohtia, että paholaisen ei ihan hetkeen tarvitse etsiä uutta kortteeria.

Ordinancen esikoisalbumista kirjoittamassani arvostelussa ennustelin, että bändillä saattaisi hyvinkin olla edellytyksiä nousta titaanien luokkaan. Enää ei tarvitse ennustella eikä arvuutella. In Purge There is No Remission on modernin mustan metallin merkkiteos, joka hakee vertaistaan aikalaistensa keskuudessa.

Harri Linnera