ORANSSI PAZUZU – Valonielu

oranssi-pazuzu-valonielu
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Svart Records

Kuka laittoi muroihini happoa? Valonielu on Oranssi Pazuzu -yhtyeen kolmas täyspitkä albumi ja tyylinä yhtyeellä on black metal, mutta melko psykedeelinen ja happoinen sellainen. Lyrikaalisesti pyöritään erilaisten okkultististen käsitteiden ympärillä, on porttia, silmää ja valoa ja vaikka mitä vain voisi odottaakin. Tällainen käsitekirjasto on omiaan tekemään levystä hieman hankalasti lähestyttävän myös lyyrisella tasolla.

Kappaleet eivät ole soitannan puolesta mitenkään erityisen monimutkaisia, lähinnä jyrääviä, mutta niiissä on paljon kaikenlaista pientä kuultavaa, taustalla piilossa olevaa ääntä, jota ei huomaa ellei keskity. Kuulokkeet auttavat tässä myös. Tuon taustalla pyörivän ääniavaruuden takia musiikki tuntuu hyvin täydeltä ja tavallaan tekee jokaisesta kuuntelukerrasta erilaisen, koska tuntuu ettei kaikkea ääni-informaatiota vain pysty tajuamaan samalla kerralla. Yhtye hallitsee psykedeelisen avaruusosaston lähestulkoon täydellisesti ja sanoisin sen olevan se elementti, joka saa Oranssin Pazuzun musiikin eroamaan toisista.

Tempon puolesta Valonielu tuntuu hieman liian verkkaisalta levyltä lukuunottamatta kappaletta Olen aukaissut uuden silmän. Tällaista menevämpää kappalemateriaalia levyltä olisi suonut löytyvän kyllä enemmän, vaikka hitaampi materiaali myös uppoaa ajan kanssa. On hyvä asia, että olen laiska ja hidas kirjoittamaan näitä levyarvosteluja sillä jos en olisi kypsytellyt ja kuunnellut levyä pitkään ja hartaasti ajan kanssa, niin se olisi ehkä jäänyt avautumatta kokonaan. Näyttäisi siis siltä, että Valonielu aukaisee kitansa ja imee sisuksiinsa vain ne jotka ovat kärsivällisiä ja uhraavat sille aikansa.

Who put acid to my cereals? Valonielu by the band Oranssi Pazuzu is their third full-length release and it’s musical style is black metal, but with very psychedelic and acidic vibes. Lyrically the songs deal with lots of occult themes, there are gates, eyes, light and all that you could hope for. Using these kinds of concepts is very helpful for making the album even more complex on lyrical level, too.

The songs are not that complex or technical by the nature of their playing, mostly they just rumble, but they have a lot of those nice little sounds and vibes that are only audible in the background, which goes unnoticed if you do not concentrate. Headphones are really helpful in hearing these sounds too. Because of the background soundscapes the music feels very full and they also make, in a way, every listening time a unique experience, because it just feels that you cannot handle that much aural information at one time. The band really handles their psychedelic space department almost perfectly and you could say that it is the element which makes Oranssi Pazuzu to differentiate itself from the others.

Regarding Valonielu’s tempo, it feels a bit too sluggish, excluding the song Olen aikaissut uuden silmän. Faster pieces like these would have been nice, but the slower songs works it’s way after a time too. It is a good thing that I am lazy and slow writing these reviews, because if I would not have taken my sweet time to listen to the album and cook this review up slowly, the album would not have probably opened up to me at all. It would seem to be so, that Valonielu opens it’s maw and sucks in only those that are patient enough and sacrifices their time for it.

Aleksi Vaittinen