ODALISQUE – Fuck Parental Advisory

403094
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Omakustanne

Fuck Parental Advisory on vuonna 2007 perustetun Odalisquen debyyttialbumi ja se sisältää industrial-vaikutteilla tehostettua shock metalia. Levyn kappalemateriaali on ilmeisesti kulkeutunut yhtyeen mukana jo perustamisesta asti ja osa on nauhoitettu jo aikaisemmin demoille. Kappaleissa on nopeutensa puolesta ihan mukavasti energiaa ja rakenteissa vaihtelua, eikä musiikki jää polkemaan paikalleen missään vaiheessa liian pitkäksi aikaa. Silti sävellykset vain tuntuvat jotenkin hieman tylsiltä, tai miten sen nyt sanoisi, mauttomilta ja hajuttomilta, eikä niistä oikein jää mitään erityistä mieleen, joten jotain tarttuvuutta olisi tarvinnut mukaan.

Soundien suhteen levy kuulostaa melko ärhäkältä – basso pörisee ja kitarat ovat sopivan aggressiiviset ja repivät. Koskettimet ja efektit tuovat mukavaa väriä kappaleisiin, ja ilman niitä musiikista puuttuisi varmasti tarvittava potku. Vokaalit kuulostavat Marilyn Mansonin ja Ville Valon hybridi-imitaatiolta, narinaa ja huokailua, jota on vielä piristetty ärhätelyllä ja huutamisella, enää puuttuukin melkein vain se Jyrki 69:n “kuuma peruna suussa”-laulu, niin kaikki kliseisimmät industrial- ja goottauslaulutyylit olisi samassa paketissa edustettuna. Vivian Shockleyn vokaalit ovat siis suurin marinan aihe tällä levyllä allekirjoittaneelle ja ne ovat varmasti Odalisquen musiikin tunnistettavin piirre, mutta samalla varmasti myös se eniten mielipiteitä jakava yksityiskohta. Omissa kuuloelimissäni vokaalit eivät vain yksinkertaisesti kuulosta hyvältä niin millään tavoin, tai edes siedettävältä, vaikka päälläni seisoisin. En nyt oikeasti kuitenkaan seisonut päälläni, jos sitä ihmettelet.

Odalisquen debyyttialbumi ei vain oikein toimi tässä osoitteessa, joista suurimman syyn niskoilleen saa sen vokaalit, vaikka ei kappaleet nyt erityisen tarttuvia tai mieleenpainuvia ole muutenkaan. Levyltä löytyy onneksin kuitenkin pari ihan kohtalaista kappaletta, kuten esimerkiksi Rotten Apple tai Snow White, joten ihan täysin perseelleen ei kuitenkaan ole lennetty.

Aleksi Vaittinen