Nurja kehä #2

Zine-esittely:
Nurja kehä #2 (kevät 2015)

Edeltäneen numeron tavoin mustavalkoinen A4-kokoinen Nurjan kehän kakkosnumero pureutuu doomin, sludgen, hardcoren ja muunkinlaisen jytä- ja härömusiikin maailmoihin.


Haastatteluissa jututetaan bändejä kuten Bell Witch, Sammal, Caskets Open, edesmennyt Temples sekä Nightslug. Osa bändeistä on varsin pienen piirin tuntemia ja esimerkiksi itselleni tuttuja ehkä nimenä jostain, joten kimmokkeita tutustua myös uuteen musiikkiin löytää näiltä sivuilta helposti.

Haastatteluista toiset on tehty sähköpostilla ja toiset taas paikan päällä jutustelemalla. Joissakin haastatteluissa onkin hieman tyhjäkäyntimeininkiä ja ajan kuluksi höpinää, kun taas toisissa artikkeleissa sisältö on tiiviimpää ja pudoteltujen faktojen määrä aika iso. Yleisesti lehdestä huokuu rentous sekä kiinnostus bändien taustaan ja musiikkityylien historiaan, kuten myös keikkailu- ja levynjulkaisutoimintaan käytännön tasolla.

Levyarvioita lehdessä on hyvän kokoinen annos ja niissäkin ote on asiantuntevuuden ohella maanläheisen rehellinen – pettymyksen, nautinnon ja inhon tunteet tuodaan hyvin esiin. Suurin osa teksteistä on (Miasmastakin tutun) Tuukan ja Jounin raapustamia, joiden lisäksi jokunen vieraileva kirjoittajakin on antanut panoksensa. Muutama kolumnityyppinen teksti syventää tekstuaalista tarjontaa lehden alkupuolella. Niissä pohditaan muun muuassa, mikä keikoilla käymisessä kiinnostaa ja ahdistaa, millaisia tunteita Soundi-lehden taivalta esittelevässä näyttelyssä käynti nostattaa ja miksi muka suositun rokkiklubin keikka olisi tavoiteltavampi kuin asianharrastajien itse järkkäämä tapahtuma syrjäisessä ladossa. Vanhoja klassikkoelokuvia esittelevä teksti tulee mukavasti puun takaa bändijuttujen lomassa. Taitoltaan ja muutenkin kokonaisuutena tämä lehti tuntuu itselleni miellyttävämmältä luettavalta kuin ykkösnumero, joka toki oli asiallinen läpyskä sekin.

Lehden jakelu: Rämekuukkeli-levyt, Johnny Park Avenue Records

Seppo Rautio