NOX ULTIMA – From Delirium To Katharsis

358338
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Inverse Records

From Delirium to Katharsis on suomalaisen NOX ULTIMAn ensimmäinen täyspitkä julkaisu. Aikaisemmin yhtye on julkaissut muutaman demon sekä yhden ep-levyn. Väkisin tätä levyä kuunnellessa tulee kyllä mieleen, että yhtyeen olisi ehkä myös kannattanut pysyä siellä demojulkaisujen puolella vielä hetken aikaa ja katsoa materiaaliaan hieman lähemmin suuremmalla itsekritiikillä. Yhtyeen pelikenttänä toimii black metal ja musiikki on tuotannon puolesta siellä lo-fin ja hieman parempilaatuisen välimaastosta. Varsinaisesti soundit eivät iske pahasti vastaan, mutta eivät myöskään ansaitse mitään erityismainintaa.

Kappaleista tuntuu puuttuvan lähestulkoon kaikki tarttuvat elementit. Kitarat tykittävät pääsääntöisesti tylsiä riffejään, joskin välillä kappaleissa on myös onneksi hieman onnistuneempia hetkiä, kuten esimerkiksi Beyond kappaleessa muutamaan otteeseen. Vokalisti A.H.:n deathmetalmaiset murahtelevat vokaalit ovat myöskin valitettavasti melko ankeaa kuultavaa. Välillä hieman kireämmin vedetyt laulunpätkät kuulostavat jo paljon paremmalta.

En sanoisi että yhtyeen ongelma olisi tässä tapauksessa varsinaisesti soittotaidon puute, vaan tylsä ja mitäänsanomaton kappalemateriaali. Heittämällä voisi sanoa, että levyn parhaita paloja yhdistelemällä olisi ehkä voinut saada kasaan yhden tai kaksi kokonaista hyvää kappaletta – eli ehkä juuri sen demon verran? Tällaisen levyn julkaiseminen ainakin omissa silmissä näyttäisi siltä, että yhtyeellä on ollut aivan liian suuret reiät itsekritiikin seulassa kappaleita työstäessä.

From Delirium to Katharis is the first full-length album by Finnish band NOX ULTIMA. They have released a few demos and an EP before this. When you are listening to this album you are bodily led to believe that maybe the band should have still stayed with releasing demos and looked through their material with a little bit more of self-criticism. The musical field the band moves in is black metal and the music is by production something between lo-fi and slightly better produced material. In general the sounds are not that bad, but they are nothing to be celebrated either.

The songs seem to miss everything that could be catchy. The guitars mostly blast through their boring riffing, but once in a while some songs do have parts that have succeeded a bit better, like for example in the song Beyond for a few times. Vocalist A.H.’s death metalistic growls are too, unfortunately, pretty sad to listen to. Sometimes there are a bit more tighter parts with shrieked vocals that sound so much better.

I would not say that the problem with the band is lack of skills, but just plain boring and undistinguished song material. If I would pull some conclusion out of my ass, I would say that maybe combining all the good parts this album has you would perhaps get one or two fully good songs – maybe just about the fitting length of material for a demo? Releasing an album like this would at least seem to me, that the band has had too big holes in their filters of self-criticism when they worked on the songs in it.

Aleksi Vaittinen