NON OPUS DEI: Eternal Circle

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Witching Hour Productions

Puolalainen extreme metal on käsite sinänsä. Maan loistavat death metal -yhtyeet ovat toimineet genrensä kärkikastissa jo kauan, mutta paikallinen black metal on jäänyt huomattavasti pienemmän piirin kuriositeetiksi. Tätä viimeksi mainittua kategoriaa edustaa jo yli kymmenen vuotta operoinut Non Opus Dei. Parhaiden puolalaisten tapojen mukaisesti rumputuli on kautta albumin murhaavaa, kitarariffit nykivät ja sahaavat luoden ajoittain varsin synkeitä majesteettisia tunnelmia. Skandinaaveille tuttuun black metalliin viittaavat lähinnä vain kuivalla kurkulla kähistyt rääkynät.

Eternal Circle on yhdeksän kappaleen löyhästi konseptiin sidottu albumikokonaisuus. Elävien olentojen, planeettojen, sekä lopulta galaksien loputon kuolema ja jälleensyntymä ovat kantavina teemoina kautta levyn. Kappalemateriaali on hyvin tiivistettyä, eikä reilun puolen tunnin albumi tuota minkäänlaisia läpikuunteluvaikeuksia. Musiikillinen linja on yhtenäinen, eikä tyylirikkoja esiinny. Tämä jopa siinä määrin, että Death Hussar Legionsia lukuun ottamatta biisit eivät tahdo albumilta oikein erottua, vaan materiaali nivoutuu pikemminkin yhdeksi pitkäksi turpasaunaksi. Pieksennästä ei kuitenkaan tehoa puutu, joten turpaan ottaa tässä tapauksessa mielellään ja toivoo jopa uusintakierrosta. Osittain puolankielistä pärpätystä kuunnellessa voi hyvällä omatunnolla todeta, että Non Opus Dein black metal on ainakin tarpeeksi undergroundia.

Eternal Circlen suurimmaksi miinukseksi voisi laskea albumin varsinaisen huipennuksen puutteen. Konekiväärinomaiset rummut ja taukoriffit vievät tehokeinoina biisien dynamiikan niin ylikierroksille, että siitä on hankala enää paisuttaa. Kuulija odottaa seuraavaa vaihdetta läpi albumin, mutta turhaan. Merkkiteokseksi Eternal Circlestä ei siis ole, mutta kaikille puola-skenen ystäville sitä voi kyllä lämpimästi suositella.

Markus Makkonen