NOMINON – The Cleansing

2013-02-15-07-44-08--1752107132
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Deathgasm Records

Ruotsin Nominon on jo alkujaan vuonna 1993 perustettua death metalia paiskova orkesteri, jonka viides kokopitkä levytys The Cleansing jo on. Julkaisuhistoriaan mahtuu myös demojen lisäksi lukuisia split- ja EP-julkaisuja. Nominonin death on rujoa ja likaisella äänimaailmalla varustettua, mutta ollen kuitenkin sen verran hyvin tuotettua ettei musiikki mene missään vaiheessa puuroksi. Tällainen äänimaailma sopii kyllä oikein mainiosti yhtyeen aggressiiviseen ilmaukseen.

Kappaleet ovat pääsääntöisesti melko nopeatempoista ja ihan pätevääkin mättöä, mutta ainakin omissa korvissani ne kärsivät suuresti tasapaksuudesta ja melko tylsistä riffeistä. Mieleenpainuvimmat kohdat olivatkin juuri silloin kun kaahauksesta hieman hellitetään, kuten esimerkiksi kappaleessa Mausoleum. Tällainen luupäinen murjominen jaksaa yleensä viehättää silloin kun siinä on tarpeeksi koukkuja mukana, mutta sellaisia The Cleansing ei hirveästi tarjonnut.

Jos sormella pitää osoittaa levyn pahinta vikaa, niin se on varmasti juurikin tuo kaiken tasapaksuisuus, sillä vaikka yhtyeen musiikissa ei periaatteessa ole mitään erityistä havaittavaa vikaa, niin se tuntuu silti niin kovin hajuttomalta ja mauttomalta. Muutamassa kappaleessa tunnelma on paikoin hieman parempi, mutta karu totuus on kuitenkin se, että kokonaisuus ei oikein toimi. Nyt julkaisusta ei jää oikein mitään edes mieleen kuuntelun lopettamisen jälkeen.

Nominon from Sweden is a death metal band that was founded already in 1993, and The Cleansing is their fifth full-length album. Their discography also includes among demos numerous split albums and EPs. Nominon’s death is rough and done with pretty dirty sounds, but not dirty in a way that would make instruments all muddy and unaudible. Dirty in a good way is what I mean and this kind of soundscape really fits this bands aggressive musical expression.

All of the songs are mainly pretty fast by their tempo and the music is actually pretty valid blast, but in my ears they do suffer greatly because there isn’t that much change and riffs tend to be boresome after a while. Moments that stick to mind the longest are actually the ones when the band eases their speeding, like for example the song Mausoleum. This kind of boneheaded mauling is usually appealing when it has enough of hooks with it, but sadly The Cleansing didn’t really offer them that much.

If I’d had to pinpoint the most problematic part in this record, it would definitely be the all encompassing dullness. Even though the music doesn’t have any real or big faults, it still feels very tasteless for some reason. On some songs the atmosphere is partly better on moments, but the crude awakening is that that as a whole this record don’t work so well. Now, after listening for this record and finishing, it really doesn’t leave anything sticking in your mind or making you want to listen it repeatedly again.

Aleksi Vaittinen