Niklas Kvarforth – Fifteen Years of Absolute Darkness [2CD]

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Spinefarm Records

Viime aikoina suurempaankin tietoisuuten lähinnä Shining bändinsä keulilta nousseen Halmstadin-ongelmanuoren kokoelma julkaisu. Kuunneltuani tuplan useampaan kertaan on paras lähteä ruotimaan levyä raita kerrallaan. Kun kappaleita on 15, ja jokainen on eri projekti nimien alla tuotu julki samassa paketissa. Odotukset Spinefarmin hyvin promotoimaa pakettia kohtaan eivät olleet todellakaan korkealla. Ajattelin tämän olevan läjä treenisdemoja, muutama Shining-live ja mitä-nyt-on matkan varrella tarttunut narulle. Vaan toisimpa kävi.

Ensimmäinen raita: Kkogulaa: ”Except 4” toimii hyvänä introna levylle. Hymisten laulettuine mielisairaalassa kirjotettuine lyriikoineen on rauhallinen aloitus. Diabolicum: ”Salvation Through vengeance” antaakin sitten oikein kunnolla silmille. Niklaksen äänenkäyttö vakuuttaa, että mies tarkoittaa jokaista sanaansa. ikävä kyllä Diabolicum taisi jäädä yhteen keikkaan ja levyäkin on väännetty kymmenen vuotta. Kolmantana ” Bli Med Mig…” on hyvin Kvarforthmainen teos, tämä syväsukellus ihmismieleen on luotu yhdessä Manes-nimisen bändin kanssa, jonka suureksi faniksi itse solisti ilmoittautuu. Piripäissään kähisevä Kvarforth kuulostaa psykoosin partaalla olevalta. Loppua kohden jopa pelottavalta ja siltä, että hänen mantransa jää loputtomiin kuuntelijan alitajuntaan.

In Lingua Mortua: ”Cold Void Messiah” on silloisen Shining rumpali Uruzin prokkis. Tämä Niklaksen norjassa viettämänä aikana tehty äänitys on raakamiksaus ja siitä johtuen hyvin brutaali, mutta hyvin miellyttävää kuultavaa. Lyriikat tähänkin biisiin on kirjoitettu lukkojen takana. On hyvin hämmentävää se muusikoiden määrä ja vuosien kulku, joka ei ainakaan heikennä levyn laatua. Absolute darkness tarjoilee sekä äärimmäistä ahdistusta, mustaa huumoria ja itseironian tajuakin on. Viides raita: Monumentum: ”The Colour Of Compassion” on kymmenen vuoden takaa. Herran englanniksi kirjoittamisen taito tulee esiin. Nais-ihanteita ja seksuaalisia mieltymyksiä kuvaavat lyriikat erottuvat selkeinä rauhallisemman taustan yllä.

Shining ei ole juuri pöytälaatikkoon kirjoitellut joten seuraava on ”Förtvivlan, Min Arvedel” joka kuultiin jo viime keväänä seitsemännellä Shining-pitkäsoitolla. Mellotronin tuoman tukkoisuuden vuoksi jää aiemmin julkaistusta. Joku pakkopala oli ilmeisesti laitettava. Yhden miehen Hjarnidaudi teki vaikutuksen artisti Kvarforthiin debyytillään norjassa. Kun Vidar Esmesjo kävi päivätöissä Niklas sekoitti päätään hänen sohvallaan ja kävi salaa nauhoittamassa improvisoidut vokaalit.  Esmesjo piti niistä. Ja miksipä ei koska tähän pimeään trance/noiseen miehen monipuolinen tulkinta sopii. Ilman tätä kokoelmaa kyseinen kappale nimeltään ”A Darkblue Afternoon” olisi usealta varmaan jäänyt kuulematta. Jotenkin tämäkin istuu settiin. Ja sitten ensimmäisen levyn viimeinen kappale: Livsnekad: ”Fobisk Sälta”. Kvarforth itse katuu Livsnekad albumiaan, lähinnä kai henkilökemioiden epäsuhtaisuuden vuoksi. 16 minuuttinen teos on kai sitä paljon puhuttua pohjoista melankoliaa. Tämä on yksinkertaisesti niin kaunista kuultavaa että tekee mieli heittäytyä hankeen selälleen ja puristaa kädet nyrkkiin!

Tunti absoluuttista pimeyttä takana ja aika alkaa purkaa toista levyä. The Vision Bleak: ”I Dined With The Swans” alkaa mahtipontisesti ja säkeistöihin on jätetty ilmavuutta, jonka Niklas täyttää tyylikkäästi. Kuulostaen välillä hirressä kähisevältä, välillä huokaillen. Tuhdimpaa riffiä kertosäkeisiin. Hyvä teksti, sävellys puolestaan hieman yksitoikkoinen. Toivottavasti yhteistyö jatkuisi. Glorior Belli on ranskalainen kokoonpano, jonka yhteistyöehdotuksen Kvarforth ensin hylkäsi. Eipä se kieltäytyminen niin suuri sääli olisi ollutkaan! ”The Night Scalp Challenger” ei yksinään sano oikein mitään, mutta kehoittaa kuuntelemaan koko levyn tätä progebläkkistä.

Toisen levyn kolmas kappale on solistin ensimmäinen levyttävä yhtye, Funeral Dirge. Ikävä kyllä kyseinen ”Alpha Sans Omega”-tekele ei ole vuodelta 1996 vaan ilmeisesti lähiaikoina julkaistavalta pitkäsoitolta. Elektroniset on taustat tässäkin, mutta niin vain tuntuu kaveri sopeutuvan kuulostamatta pätkääkään muulta kuin itseltään. Jälleen norjan tyyppejä, Gravdal: ”Mishandlet Part II”…aivan uskomattoman hieno kappale. Se vaan kulkee eteenpäin, muuttuu, kasvaa ja kaikki tuntuu niin oikealta. Ei tästä oikeen mitään osaa kirjoittaa. Koe! Seuraavaksi on pitkäaikaisen äänittäjä-ystävän kanssa kasattu duo: Nekros. Raskas on isku ja mukavat surinat ja pörinät. Primitiivisen oloinen raita on ”The Black Serpent”. Ekalla otolla.

Toiseksi viimeisenä Bethlehem: ”Yesterday I Already Died Today” on viimevuotiselta EP:ltä. Erittäin mukava äänimaailma, biisihän on yksi levyn parhaita. Jotenkin tästä tulee läpi että on niitä hyviäkin hetkiä mahtunut vuosien varrella. Viimeisenä Den Saakaldte, jonka nimissä Kvarforth tuskin enää esiintyy. ”Mesiah” on täysin sama kappale kuin bändin ”All Heil Pessimism”-albumilla. Biisihän, kuin ainoa virallinen Den Saakaldte pitkäsoitto ovat erittäin hyviä. Olisin mielellään kuullut jonkin repäisyn 2007-vuoden demolta, joka on päässyt leviämään tarkoitettua laajemmalle.

Ja mitä tästä kokoelmasta oikeen jää käteen? Muutama ennen kuulematon projekti, miellyttävästi järjestelty 100 minuuttinen matka Niklas Kvarforthin mielenmaisemiin ja hänen halu kokeilla aina uusia juttuja. Usein onnistuen vähintään hyvin. Ura on toki kestänyt sen viisitoista vuotta, mutta suhteellisen lyhyeltä aikaväliltä kaikki kappaleet ovat. Muutamaan biisiin ei olisi tarvinnut vokaaleja uusia. Olisi jättänyt julkaisematta, jossei tekemisiensä takana seiso! Mutta herran heittäytymiskyky on kunnioitettavaa ja on todella hienoa, että Kvarforth on itse koonnut tämän levyn ennenkuin…”Join me in celebration of DEATH!”-artistia lainatakseni.

Joulukuussa 2011

Hannu Marila