NEUROSIS: Live At Roadburn 2007

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Neurot Recordings

Livelevyt ovat monessa suhteessa kimurantteja. Ensinnäkin niitä vaivaa usein kokoelmilta tuttu ongelma, eli kokonaisuus ei ole ehyt ja tarpeeksi suunnitellun tuntuinen, kuten albumeilla parhaimmillaan. Harmillisen usein ne ovat lisäksi soundeiltaan toisarvoisia, tai muuten vaan yhdentekeviä ja harmittomia. Miksi ostaisin levyn, jossa bändi esittää kappaleensa miltei yksi yhteen studiomateriaaliin verrattuna? Kyllä esitystilanteen täytyisi heijastua selvästi lopputulokseen, vaikka sitten rosoisempana esityksenä mokineen kaikkineen. Hupaisana esimerkkinä voisi mainita Hiraxin Thrash and Destroyn, jossa Hostile Territory keskeytyy yleisössä tapahtuvan käsirysyn vuoksi, ja biisi soitetaan loppuun vasta pitkän palopuheen jälkeen.

Mutta tyylinsä kullakin, ja Neurosikselle rönsyilevät välispiikit eivät kyllä sopisikaan. Mutta olisiko livelevyjen laita hieman samoin? Vaikka periaatteessa kaikki on kohdallaan, niin jotenkin äänite ei vaan innosta tarpeeksi Kappaleet soitetaan läpi vahvalla otteella ilman hapuilua, mutta paikan päällä todennäköisesti vallinnut ainutlaatuinen ja sähköinen tunnelma ei kuitenkaan välity tarpeeksi terävästi kotiin saakka. Jos vertaan kokemuksina tätä sekä toissakesäistä Tuska-keikkaa, niin ilman visuaalista puolta tarjottu äänite ei sytytä läheskään samaan malliin. (Tupla-LP:n omistaminen tosin auttaisi jonkin verran.) Ikään kuin kyseessä olisi vaan kokoelmalevy hieman tavallista heikommilla soundeilla, tai matkamuisto paikalla olleille. Biisimateriaalin vahvuutta en toki kyseenalaista, vaikka en pidäkään kovin paljon ajoittain liikaa postrockmaisuuteen kallistuvista sävellyksistä, joita seassa on useita. Kappaleista lähes kaikki ovat peräisin kahdelta uusimmalta levyltä, eli Neurosiksella ei tosiaankaan ole tapana soitella vuosikymmenen takaisia suosikkeja, kuten monilla parin hitin ihmeillä. Minun puolestani he olisivat kyllä saaneet laittaa välillä todellisen rymistelyvaihteenkin päälle. Mutta tähän on tyydyttävä.

Tuukka Termonen