NETHERBIRD – The Ferocious Tides Of Fate

Netherbird - The Ferocious Tides Of Fate
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Scarecrow Music Group

Ruotsalainen Netherbird onnistui vakuuttaamaan edellisellä albumillaan, että se taitaa 90-luvun henkisen melodisen black metallin. Pyörää ei oltu keksitty uudelleen, mutta meno oli sangen vakuuttavaa. Bändin uutta levyä sai odottaa vuoden 2013 loppuun asti, joten odotukset olivat suhteellisen korkealla. Heti alkutahdeista on havaittavissa, että edellisen levyn linjalta on poistuttu enemmän death metallin suuntaan. Levy alkaa raskaalla Elegance and Sin kappaleella, josta voi havaita vanhan Behemothin kaikuja. Kaukana olivat nopeat syntikkakuviot ja korkealta kirkuva laulaja, mutta mikäpäs siinä kun biisi toimii vallan hyvin.

Sitten levyllä rupeaa tapahtumaan outoja. Seuraavana raitana on nimittäin päälle minuutin mittainen Sa Talte Ygg, joka sisältää vain tuulen huminaa, simppelin kitaramelodian ja puhetta. Selkeästi seuraavalle biisille introksi tarkoitettu biisi on siis irroitettu omalle raidallaan. Introa jatkava biisi ottaakin yllättäen erilaisen suunnan kuin levyn alku ja kuulostaa lähinnä heikolta Amon Amarthilta. Loppu levy, eli jäljellä olevat kolme biisiä, ovatkin sitten keskitempoista black metallia. Tyylinvaihdokset ovat niin suuria, että epäilin välillä mp3-soittimeni olevan vahingossa shuffle -toiminnolla.

Netherbirdin uutukainen on harmittavan heikko esitys. Tyylistä toiseen poukkoilevat biisit ovat parhaimmillaankin keskivertoja ja levystä ei jää oikein mitään mieleen. Jotenkin tuntuu kuin levy olisi väkisin kiirehditty julkaisuun keskeneräisenä, tai että se on kasattu vanhempien levyjen jämäpaloista. Tähän kun lisää sen, että levyllä on periaatteessa vain viisi biisiä ja kestoa kertyy vaivoin yli puolen tunnin. Taidankin unohtaa koko uuden levyn ja jatkaa bändin vanhemman tuotannon kuuntelua.

Janne Partanen