NADER SADEK: In the Flesh

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Season of Mist

Egyptiläissyntyisen kuvataiteilijan Nader Sadekin siirtyminen äänitemaailmaan tapahtuu mielenkiintoa herättävästi. Mies on ideoinut musiikillisen pohjan ja teemallisen kokonaisuuden, jonka ympärille hänen kokoamansa bändi säveltää musiikin. Kun bändi koostuu vielä kohtuullisen nimekkäistä äärimetallin veteraaneista, ei levyä voi sivuuttaa kiinnostumatta. Steve Tucker (ex-Morbid Angel), Rune ”Blasphemer” Eriksen (Ava Inferi, ex-Mayhem) ja Flo Mournier (Cryptopsy) ovat jo eräänlainen murhaamisen tähtikokoonpano itsessään ja kun sinällään vaikuttavan bändin lisäksi levyllä kuullaan vierailijoina muun muassa Attila Csiharia (Mayhem), Travis Ryania (Cattle Decapitation) ja Destruchtoriakin (Morbid Angel, Zyklon) on levy suorastaan pakko tarkastaa.

Saatekirje alkaa ylisanoja säästämättä ja lupailee In the Fleshin olevan puuttuva lenkki Morbid Angelin Dominationin ja Mayhemin Ordo Ad Chaon väliltä. Aivan näiden klassikkojen tasolle se aivan kuitenkaan yllä, vaan se tyytyy pikemminkin olemaan vain varsin tyylipuhdas moderni teknisen death metallin albumi. Viitteitä toki sekä Tuckerin että Eriksenin entisiin yhtyeisiin kuullaan, mutta levyn kappaleet tuntuvat pikemminkin miesten pöytälaatikkomateriaalista veistellyiltä, kuin suurelta luomisen juhlalta. Albumin kuuntelee kyllä vaivatta lävitse, mutta se jättää itsestään hieman sieluttoman jälkimaun. Äänitteen mieleenpainuvinta antia edustanevat Blasphemerin muutamat varsin maittavat kitaraleadit. Yksi metallin persoonallisimmista lahjakkuuksista todistaakin levyllä olevansa myös mitä osaavin death metal kitaristi.

Jos klassikkostatus jää Nader Sadekin bändiltä saavuttamatta, onnistuu se kuitenkin olemaan taidokkaiden soittajien näkemyksellä toteuttama tummansävyinen kokonaisuus. Jokainen levyllä esiintyvä artisti on alansa suvereeni ammattilainen ja heidän työskentelyään on nautinnollista kuunnella. Toisaalta, heittäytymistä ja itsensä ylittämistä ei esiinny, vaan jokainen tyytyy pikemminkin rutiinisuorituksiin. Hyvä, perusvarma levy, joka kuitenkin lupaa hieman enemmän kuin antaa.

Markus Makkonen