MOTHER SUSURRUS – Maahaavaa

Maahaavaa
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Ektro Records

Kolmen vuoden takaisella ep:llä lupaavasti jytissyt sludgeryhmä laventaa sointiaan tällä debyyttikokopitkällä. Murskaava jyräys antaa aikaisempaa enemmän tilaa huuruisille kitaroinneille ja jazzahtaville tunnelmoinneille. Selkeä ero on myös vokalisoinnissa, joissa karjunta on jäänyt vähemmälle ja lyriikoiden esittämisestä vastaa monessa kohdassa mantramainen hoilaus. Lisäksi vokalistin ääni taipuu hienosti muminaan, kuiskailuun ja rääyntään. Mitenkään erityisen pinnassa laulu ei ole, joten kiusallisen yliteatraalista vaikutelmaa ei pääse syntymään. Enemmänkin vokaalit kulkevat musiikin mukana tasavertaisena elementtinä.

Olennainen kysymys tällaisessa musiikissa tietysti on, onko lopputulos tylsää ulinaa. Sanoisin, että ei ole. Mikäli olet haahuilulle ja psykedelialle totaalisen allerginen, Maahaavaa voi olla hieman karvasta kalkkia juotavaksi. Muussa tapauksessa albumi tarjoaa vaikuttavan matkan, jonka varrelta voisi poimia sellaisia musiikillisia vertailukohtia kuin Neurosis, The Doors, The Cure, Celtic Frost ja Kingston Wall. Nimenomaisesti minkään tietyn yhtyeen apinoinnista ei kuitenkaan ole kyse.

Viiden kappaleen kokonaisuus on helppo sisäistää mutta tarjoaa uusilla kuunteluilla aiempaa syvempiä tuntemuksia. Ensimmäinen ja etenkin toinen kappale ovat jyhkeän kauniita teoksia. Kolmantena kuultava intrumentaali hieman jäähdyttelee tunnelmaa. Neljännen biisin alkuun olisin kaivannut tehokkaampaa otetta, tässä kohtaa mieleen nimittäin hiipi pelko puuduttavaan häröilyyn vajoamisesta. Onneksi sävellys kerää edetessään hienosti lihaa luidensa ympärille. Viimeisessä biisissä sitten onkin voimaa kuin pienessä kylässä tai keskikokoisessa taajamassa. Ehkäpä kyseinen Uniemä onkin levyn paras kappale. Pitääkin muuten mainita, että levyn ja kahden kappaleen suomenkielisistä nimistä huolimatta esityskielenä on yhä englanti. Tämän levyn perusteella Mother Susurrus on löytänyt oman väkevän ilmaisutapansa. Saapa nähdä, mitä tapahtuu jatkossa. Suosittelen kuuntelemaan Maahaavaa melko suurella äänenvoimakkuudella, jolloin yhtyeen soundi ottaa tilan haltuun ja tietyt yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa.

Seppo Rautio