MORIAN – Ashen Empire

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Omakustanne / Inverse Records

Joku saattaa vielä muistaa jyväskyläläisen Morian-orkesterin viiden vuoden takaisen ensialbumin Sentinels of the Sun aiheuttaman hypetyksen. Melu johtui levyn avausbiisistä ja singlenäkin julkaistusta Away from the Sun -kipaleesta, eikä yksistään siitä, vaan koska biisiä oli kuunneltu netissä jo ennen levyjulkaisua ällistyttävä määrä. Viisi vuotta on pitkä aika vain vähän mainetta niittäneelle kokoonpanolle. Siinä ajassa bändi unohtuu moneen kertaan, etenkin vähänkään vähemmän musiikkia kuuntelevien ihmisten keskuudessa.

Nyt on kuitenkin matkanvarrella olleet runsaslukuiset vaikeudet voitettu ja toinen levy saatu kauppojenhyllyille. Sopivia yhteistyökumppaneita ei löytynyt levyä julkaisemaan, joten Morian teki sen itse. Inverse Recordsin hoitaessa kuitenkin esiintuonnin.

Debyytin muistan edustaneen kepeähköä rokkaavaa musiikkia, josta ei melodiaa ja tarttumapintaakaan puuttunut. Ajanratas on pyöräyttänyt bändin musiikkiin enemmän ilmavuutta, raskautta soundimaailmaan, herkkyyttä ja kantavuuttakin. Yleensä ensimmäinen kuuntelukerta ratkaisee paljon, päätyykö levy toista kertaa soittimeen ollenkaan. Tällä kerralla on päätynyt jo useamman kerran ja musiikillinen tarjoilu jatkuu vielä valomerkin jälkeenkin. Ashen Empire on kauttaaltaan vahva näytös siitä miten nykypäivän raskasta rockia pitää soittaa.

Levy pitää kuuntelijan otteen tiukasti koko kestonsa läpi, tähän vaikuttaa ainakin se että kaikista rautaisimpia kappaleita on ripoteltu sopivin väliajoin matkan varrelle, eivätkä väliin jäävätkään esitykset paljon heikompia ole. Aina, kun alkaa tuntua hieman tasaisemmalta, ammutaan tykimpi runttaus ilmoille. Allekirjoittanut saa suurimmat kiksit levyn aloittavasta Dawn Brigadesta, nelosena tulevasta tarttuvasta piirun verran rauhallisemmasta The Boy Who Cried Wolfista ja kahdeksannesta tiukasta Nemesis Risingista.

Morian ei ehkä tipu kovimmille metallisteille. Mikäli kuitenkin melodinen raskas räime esimerkiksi Suburban Triben tyyliin sopii kuuntelunkuvaan, on Morian oiva valinta. Väittäisin että tässä runnotaan siihen malliin jykevissä merkeissä että mainittu verrokki jää, jos ei kakkoseksi, niin melkein.

Petri Klemetti