MINISTRY AND CO-CONSPIRATORS: Undercover

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Eastworld Recordings

Konemetallin suurnimi yhdysvaltalainen Ministry on niitä viimeisiä yhtyeitä, kenen olettaisi julkaisevan etenkin tällaisen (semi)coverlevyn, jonka sisältö tarjoaa koko musiikkimaailman ehkä ne kaikkein itsestään selvimmät kipaleet. Vai herättääkö kenenkään mielenkiintoa kuulla vaikkapa semmoiset tuntemattomat lainaversiot kuin esimerkiksi Purple Haze (Jimi Hendrix), Thunderstruck (AC/DC), Sharp Dressed Man (ZZ Top), Paint It Black (Rolling Stones) ja pahimpana pohjalla Paranoid (Black Sabbath). Veikkaanpa että ensireaktio on haukotus ja ”voi ei, taasko” -fiilis.

Ministryn kuitenkin tuntien, voi odottaa melkeinpä millaisia raiskauksia tai teknologisia ihmeitä tahansa, ja kyllähän levyn materiaali saakin hieman uutta bensaa nuotioon ja osa kappaleista kuulostaa hetken jopa saaneen räväkät potkut nivusiin. Jaksaako esimerkiksi Paranoidia enää kuunnella, vaikka sille tehtäisiin minkälainen muodonmuutos tahansa? Ministry saa biisin alun kuulostamaan tappavalta kärpäsparven hyökkäykseltä, mutta äkkiä biisi soi liikaa alkuperäisen lailla, eikä tähän ole koneitakaan sotkettu kovin ankarasti kuten moniin muihin levyn lainauksiin. Biisi kuulostaa lopulta erittäin huonolta versiolta, mutta mitä voi odottaakaan, kun aletaan sörkkiä maailman kovimpiin klassikoihin kuuluvien kappaleiden rakenteita uusiksi. Harvemmin ne enää paremmaksi muuttuvat, vaikka minä ainakin haluan coverien olevan alkuperäisesityksiä kovempia, eihän niiden tekemisessä ja vielä vähemmän julkaisemisessa ole muuten järjen häivääkään.

Kovin suuren muutoksen uhriksi ei ole joutunut myöskään Sharp Dressed Man, vaikka pakkaa onkin sekoitettu rankalla kädellä. Biisistä silti kuulee jokaisessa hetkessä mikä se on miehiään, eikä tarvitse miettiä minuuttikaupalla, minkäs kappale se tämä nyt olikaan. Väittäisin silti että vanhat partaleuat saavat tällä versiolla jopa hieman kyytiä, sillä Ministry onnistuu luomaan kappaleesta aavistuksen nopeatempoisemman ja letkeämmin liikkuvan tapauksen.

Aivan samaa ei voi sanoa Thunderstruckista, johon on saatu vangittua etenkin raakaa aggressiivisuutta sekoitettuna hyvään tanssibiitin jytkeeseen. Eikä Angus Youngkaan ole pahaksi pannut, vaikka laulu ei häneltä kuulostakaan yhtään, vaan tilalla on erittäin vihainen vokalisti, josta tulee mieleen hetkittäin esimerkiksi ärjyvä Henry Rollins.

Koska kyseessä on vain suurimmaksi osaksi coverbiiseillä täytetty kiekko, lienee syytä kertoa että Ministry pistää samaan syssyyn kolme omaa tuotantoa olevaa kipaletta, Jesus Built My Hotrod, Every Day Is Halloween ja Khyber Pass. Ihan vähäsen arveluttavaa tökätä omat kappaleet kovaan seuraan, ja herääkin kysymys, että miksi näin tehdään? Loppuiko hyvä musiikki maailmasta siihen vai oliko sittenkin saatava omaa materiaalia ulos ikään kuin ep:llä, mutta homma lähti lapasesta. Oli miten oli, kaksi ensin mainittua menee vielä ihan mukisematta sinne joukkoon, mutta Khyber Pass on jo sen verran rasittavaa teknotamppausta, että mieleen tulee väkisinkin tuunatut 80-luvun Ford Escortit kylänraitilla teinityttöjä takapenkki täynnä.

Kokonaisuutena levy on ihan kiva fiilistelytrippi välikuunteluun kaiken geneerisen rivithrashin ja puuduttavan kuolometallin keskellä. Klassikot eivät silti saa Ministryn käsittelyssäehkä aivan sitä kaikkein eniten ansaitsemaansa hyvää kohtelua, eikä niitä pistetä riittävästi uusiksi, jotta voisi taas kertoa iloisesti uusien vanhojen klassikkojen syttyneen. Levyllä on silti hetkensä, vaikka se ei olekaan kovin pitkä

Petri Klemetti