Miniarvostelut: Osa 1

Miasmalle lähetetään suhteellisen paljon levyjä arvosteltavaksi ja monesti niistä osa on enemmän tai vähemmän ei niin ”miasmaattista” materiaalia, vanhoja julkaisuja tai yksinkertaisesti emme ehdi kaikkea niin syväluotaavasti tutkiskella. Haluamme kuitenkin arvioida mahdollisimman ison osan meille saapuvista levyistä ja tukea artisteja, joten päätimme aloittaa niin sanotun miniarvostelujen sarjan.

Näissä artikkeleissa julkaistaan lyhyt, pintapuolisempi katsaus useampaan levyyn kerralla, joka perustuu toimittajan mielipiteeseen kyseessä olevasta julkaisusta. Jokainen levy toki kuunnellaan läpi vähintään kerran… jos pokka vaan kestää. Pidemmittä puheitta ohessa ensimmäinen satsi miniarvosteluita.

Arvosteluasteikko:

Positiivinen +

Negatiivinen 

Neutraali +/-

 

ANTIPOPE  –  3 Eyes of Time

Julkaisija: Violent Journey Records

Arvosana: 

350916

Oululainen Antipope julkaisee uuden kokopitkän sitten vuoden 2011 House of Harlotin joka oli varsin kiintoisa ja ajoittain jopa hyväkin albumi. Uutukainen ei kuitenkaan tarjoa juuri ollenkaan niitä hyvä puolia mistä edellisellä albumilla sai kiinni. Jonkinlainen raskaasti vellova industrial metal voisi kuvailla tyyliä melko hyvin, joskin välillä mieleen tulee etäisesti enemmänkin My Dying Bride.  Musiikki on melko lailla hitaampaa ja laahustavampaa eikä oikein onnistu innostamaan missään vaiheessa. Biisit on toteutettu hyvin, mutta omaperäisyys tuntuu hieman hiipuneen unettavaksi seilailuksi.  Ihan kuunneltava paketti, mutta tuskin tulee pyörimän levysoittimessa toistamiseen.

Markus Mähönen

 

WEH – Folkloren

Julkaisija: Soulseller Records

Arvosana: +/-

359512

Akustisen kitaran helinää, synkkää tunnelmaa ja melankolista lauleskelua, niistä koostuu pääasiassa tämän norjalaisen yhdenmiehen yhtyeen albumi. Lokeroidakseni tämänkin johonkin kyseessä on siis tummanpuhuvaa neofolkkia. Folkloren on teema-albumi joka käsittelee kas kummaa norjalaista kansanperinnettä. Biisit muistuttavat hyvin pitkälti genresukulaistensa, kuten esimerkiksi Of the Wand and The Moonin tai Sol Invictuksen, tuotoksia. Kokonaisuus on kuitenkin pääasiassa hitaasti ja kaihoisasti etenevää tunnelmointia, josta iskevimmät akustiset kitarakoukut jäävät pois, eivätkä kertosäkeet oikein jää päähän soimaan. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä albumi alkusyksyn iltoihin, mutta ei mitään uutta auringon alla.

Markus Mähönen

 

SHITFUCKER – Suck Cocks in Hell

Julkaisija: Hells Headbangers Records

Arvosana: +

Shitfucker-Suck-Cocks-in-Hell

Kas tässäpä meillä jonkinlainen räkäinen punkin ja black metalin ristisiitos, jonka lo-fi väännöstä tulee mieleen varhainen Venom hyvin herkästi tai joillekin varmasti tuttu Midnight. Eipä siinä, nämä Detroitin äpärät vetävät hienolla asenteella ja se kuuluu biiseissäkin.  Vokaalit rääytään läpi sopivan käheästi ja etäisesti puhtaaksikin lauluksi kuvailtavaa hoilausta kuullaan välillä. Likaista ja helvetillisen rokkaavaa, nopeatempoista tykitystä säestetään d-beatilla ja yksinkertaisen nohevilla riffeillä. Levy julkaistaan euroopassa vaihtoehtoisella kansikuvalla, sillä nohevat sakemannit ehtivät jo hienon rikoslakinsa uhalla bannata alkuperäisen ”shitwastifa” kannen.  Pakkohan tätä on suositella jos kuvottavan saastainen ja rokkaava räime maistuu, kuten se allekirjoittaneella tekee!

Markus Mähönen

 

MUNLY & THE LEE LEWIS HARLOTS – Munly & The Lee Lewis Harlots [Double LP]

Julkaisija: Peasanta Urfolk

Arvosana: +

12 Jacket (Gatefold - Two Pocket) [GD30OB2-N]

Alun perin vuonna 2004 julkaistu ja jopa moderniksi klassikoksi dark americana skenessä tituleerattu Munly & The Lee Lewis Harlotsin debyyttialbumi saa nyt uudelleenjulkaisun tuplavinyylinä. Musiikki sekoittelee countrya, goottirokkia, folkkia ja gospelia soljuvasti yhteen luoden todellakin omalaatuisen teoksen. Reippaan iloisesti rallattelusta liikutaan aina surullinen melankoliseen tunnelmointiin. Kappaleita säestävät perinteisten instrumenttien lisäksi muun muassa viuluilla ja harmonikoilla. Välillä meno muistuttaa hyvinkin Nick Caven tuotantoa ja kuullaanpa seassa myös naisvokaaleita. Erinomaisen piristävää vaihtelua ja suositukset jos tämä genre kiinnostaa.

Markus Mähönen

 

GIBONNI – 20th Century Man

Julkaisija: SAOL / H´Art / Zebralution

Arvosana: +/-

9392671750_gibonni-20th-century-man

Silloin tällöin meille lähetetään levyjä, jotka eivät ole normaalin linjamme (vaikka ei sekään mikään erityisen tarkasti määritelty ole) mukaisia ja ihmetyttää, että mitä vittua tällaisia levyjä meille edes lähetetään? Gibonnin uusin levy on juuri tällainen tapaus, semmoista kevyttä rock-musiikkia, jossa on aika paljon myös pop-vaikutteita. Taustalla levy menee ihan mukavasti, aiheuttamatta mitään varsinaista inhoreaktiota, joskin jumalanhuutelut ja muut kristilliset käsitteet lähinnä ärsyttävät. Täällä Miasmalla kuitenkin palvotaan Saatanaa, kaikkihan sen tietävät. Eikä Gibonni mikään Johnny Cash sentään ole, joten tällä kertaa tuo puoli teksteistä häiritsi liikaa.

Aleksi Vaittinen

 

WONDER – Wonder [EP]

Julkaisija: Omakustanne

Arvosana: +/-

Tämä myös jälleen kerran yksi sellaisista julkaisuista, joka ei oikein millään tavalla mene Miasman normaalin linjan sisään. Wonder on, kuten nimestäkin voi päätellä, positiivista energiaa ja hyvää vibaa täynnä. Semmoista kevyttä pop-rockia, joka kyllä soi ihan nätisti taustalla, vaikka ei ehkä herätä suurempia tuntemuksia. Tykkäsin kyllä laulajatar Lexin pehmeästä äänestä aika paljon.

Aleksi Vaittinen

 

SALAIVA – Tietoisuuden Maailma

Julkaisija: Omakustanne

Arvosana:

352359

Salaivaa kuunnellessa olo on kuin olisi vetänyt aamupalaksi happoa ja puristanut vielä tuubillisen sinappia perseeseensä, sillä sen verran psykedeelistä ja happoisaa on yhtyeen meininki. Jonkinlaiseksi psykedeeliseksi jazz-rockiksi tätä kai voisi nimittää. En ole kyseisen lajityypin kuuntelija alkuunkaan, joten ei tämä oikein minulle toimi. Musiikillisesti liian sekavaa ja poukkoilevaa. Laulajan nariseva ääni ärsytti myös.

Aleksi Vaittinen