MASTIPHAL: Parvzya

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija:Witching Hour Productions 

Alunperin 90-luvun alkupuolella kasattu puolalaisryhmä Mastiphal otti ja hajosi vuosikymmenen lopulla, mutta palaa nyt kuvioihin toisen kokopitkänsä merkeissä. Meiningin on tarkoitus olla pahaa, mystistä ja uhkaavaa. Tehokkaan lopputuloksen aikaansaamiseksi on levylle heitetty jykevästi rullaavaa riffiä, tiukkaa blastbeatia ja rujosti kärisevää vokalisointia. No, nousevatko ne demonit pimeyden kuiluista, haloo?

Vähän hiljaista on. Ensikosketus levyyn aiheuttaa tympäännystä. Laimea kauhuelokuvamainen intro toivottaa kuulijan tervetulleeksi kirkonkellojen, kuiskailun ja lapsen itkun säestyksellä. Kyseisen teeman olisi voinut toteuttaa tyylikkäästi, nyt se kuulostaa nimenomaan studiossa yhteenkudotulta äänikollaasilta. No, sittenpä alkaa varsinainen musisointi. Napakasti etenevä kappale kulkee vailla kompasteluja, bassorumpu nakuttaa terävästi ja vokalisti puhkuu voimallisesti riffimaton päälle. Ongelma vain on siinä, että kaahaus on keskitason keskellä: eipä siinä sinänsä vikaa ole, mutta kipeämpi, tunnelmallisempi tai persoonallisempi ote puuttuu. Kun seuraava kappale etenee keskitempoisella runttauksella, kiinnostus kestää muutaman sekunnin, sillä niin ulkoa opitulta tyylittelyltä tuo maltillisempikin meno kuulostaa. Loppulevy tasapainoilee räväkämmän piiskauksen ja tasaisemman jyrän välillä. Vertailukohtina voisi esittää uudemman Mardukin sekä Watainin ja Behemothin.

Selkeästi soivan levyn suurimmat soundipolitiikan miinukset tulevat bassorummun tympeästä papatuksesta ja keskitason kärinävokaaleiden nostosta etualalle. Yleistunnelman osalta tuntuu, että yritys on kova, mutta kaikki tehdään vain perässähiihtämisen hengessä. Ihan toimivaa taustamusiikkia parin kappaleen ajan, tai ehkä puolentoista.

Seppo Rautio