MASTERCASTLE: Last Desire

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Lion Music

Italialaisen Mastercastlen takaa löytyy Pier Gonella, joka on aiemmin touhunnut useammankin vuoden power metal -poppoo Labyrinthin riveissä, tullen nyttemmin korvatuksi sen perustajajäsen Olaf Thorsenilla. Pari vuotta sitten perustetun miekkosen uuden bändin toinen keulakuva on Giorgia Gueglio -niminen kaunotar, jonka viehkeys onkin ymmärrettävästi pääosissa bändin promootiomateriaalissa. Perinteistä poweria odottavaa kuulijaa vastassa on kuitenkin yllätys, sillä vaikka osia tuosta musiikkityylistä onkin edelleen Gonellan soitossa kuultavissa, on pääasiallinen ilmaisu modernein tehokeinoin väsätty hard rockia, jossa herran sooloja ei todellakaan ole säästelty.

Gonellan kitaranvarressa esittämää teknistä taituruutta ei valitettavasti ole kuitenkaan löydettävissä Gueglion lauluista, vaan neidon kireä ja kärsivän pistävä ääni alkaa ärsyttää kuulijaa jo heti alusta saakka. Siinä missä laulut joskus kajahtavatkin oikein mukavasti, vedellään suurin osa niisrä vähän sinne päin, hyvien laulumelodioiden uupuessa albumilta lähes kokonaan. Vaikka bändin ulosanti tuokin paikoin mieleen maanmiehensä Lacuna Coilin, ollaan sen laadusta pirullisen kaukana. Bändin toinen täyspitkä Last Desire ei nimittäin tarjoile yhtään hyvää kappaletta, vaan parhaimmillaankin vain ok-tasoisia sävellyksiä. Ne muutamat iskevät jutut kappaleiden sisällä taas katoavat nopeasti tasapaksuuden vallatessa eetterit. Kuunnelkaa nyt vaikka Wild Spell -nimisen kipaleen alku, ei hemmetti minkälaista kuraa sitä ammattimuusikko voikaan levylleen pistää. Harvat ovat tosiaan ne valopilkut tällä julkaisulla, ja ainoa kokonaan kuunneltava biisi onkin Gonellan huimia soittotaitoja esittelevä, ja täysin instrumentaalinen sooloparaati Space Trip.

Ismo Tikkanen