LURK – Kaldera

Lurk
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Doomentia Records

Syvemmälle, tiukemmin, raskaammin. Näillä sludge-olympialaisten sanoilla voisi kuvailla tamperelaisen Lurkin toista albumia. Pari vuotta sitten ilmestyneen debyytin jäljiltä jyristellään entistä kauemmas pimeyteen. Meininki on siis hitaahkosti rullaavaa metallia, jossa on runsaasti sludgen alavireistä rytinää ja doomin jylhää tunnelmaa.

Resepti on varsin yksinkertainen ja kahden ensimmäisen biisin aikana kuulija on jo saanut selkeän kuvan siitä, mikä on Lurkin vahvin osaamisalue. Bassovoittoisesti jytisevät selkeät biisit, täsmällisesti putoilevat rummuniskut ja asiallisen haikeat kitarakuviot tallaavat vaivattomasti seurattavan mutta sopivan tuskaiselta kuulostavan polun. Vokalistin puolitukahtunut karjunta tuo paikoitellen mieleen Entombedin L-G Petrovin. Muita vertailukohtia voisivat olla Gorefestin Jan-Chris de Koeijer ja jossain määrin Crowbarin Kirk Windstein. Välillä kyllä tuntuu, että vokalisti on äänessä liikaakin ja hapokas ilmaisu vaikuttaa pidemmän päälle aavistuksen liian pakolla puristetulta. Yleisesti ottaen äänessä kuitenkin on tarpeeksi voimaa ja persoonallisuutta tämänkaltaiseen möyrimiseen.

Kappaleissa voisi olla enemmänkin yllätyksiä ja erilaista riffittelyä, jotta pakkaa olisi saanut sekoitettua yllättävämmäksi. Itseäni eniten miellyttivät kappaleet numero kolme ja neljä, eli haikeankatkerat Ritual ja Six Feet, Six Years. Pari muutakin biisiä alkaa herkullisella bassokuviolla tai kitaranäppäilyllä mutta jää tositoimien alkaessa ihan perusmukavalle suoritustasolle. Hyvä levy, mutta Lurkilta on lupa odottaa jatkossa enemmän.

Seppo Rautio